Tänään maanantaina oli taas vesivoimistelupäivä. Niinpä aamulla lähdin maanantaiseen tapaani pysäkkiä kohti, normaali aikaan. Olisi tietenkin pitänyt ajatella, että ei ollutkaan mikä tahansa maanantai, vaan lunta oli tuprutellut koko viikonlopun ja ilma oli sen mukainen. Aamulla yhdeksän jälkeen oli taajama-alueen sivukadut ja jalkakäytävätkin auraamatta. Ainoa mahdollisuus oli tasapainoilla jalkakäytävälle muosotunutta kinttupolkua pitkin isomman tien laitaan. Tälläisella kuulovikaisella kun muutenkin tuo tasapaino heittää, niin se vaikutti lähinnä kuin nuorallatanssimiselta. Ei auttanut vilkuilla sivuilleen tervehtiäkseen tiellä olleita naapureita. Siinä vaiheessa olisi saattanut käydä köpelösti ja olisi löytänyt itsensä rähmällään lumihangesta. Niinpä, kieli keskellä suuta (näin kuvainnollisesti) taiteilin ajotielle asti. Luulin siellä odottavan helpommat kulkuväylän, mutta vielä mitä...... Jalkakäytävät olivat auraamatta, kuten myös ajotiekin. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin vaihtaa tien toiseen laitaan ja kävellä vastaantulevien kaistalla ajotiellä renkaiden muodostamia ajouria pitkin. Bussipysäkille on noin 700-800 metriä ja läähätin ja puhisin sinne päästessäni. Onneksi en jäänyt auton alle:

Bussissa odotteli jo pari uimakaveriani ja mietimme, että missäköhän kunnossa pysäkkialue mahtaa olla määränpäässä. Eipä ollut hurraamista....

Bussipysäkillä...

Piti leikkiä kukkulankungista, päästäkseen bussista maantielle. Huonojalkaisena ja tasapainohäiriöisenä se tuntui aika toivottomalle tehtävälle. Onneksi pääsin rahallisesti menemällä lumikasaan muodostuneita jalanjälkiä pitkin katutasolle.

Toisten jälkiä ja meidän siinä ohessa...

Vesijumpasta poislähtiessä kuvailin lumen aiheuttamia esteitä...

Lumivallin taakse jäänyt auto....on siinä kaivamista taas liikenteeseen.

Kotipysäkillä jäädessäni, tien toisella puolen odotti tällainen korotettu jalkakäytävä. En edes yrittänyt kiivetä tuonne metrin korkeudelle kinttukujalle. Otin riskin ja kävelin ajotien laitaan ja kirin vauhtiani, kun näin vastaantulevan auton....huh...

Ajotieltä palatessani jalkakäytävälle, se näytti tällaiselta. Todennäköisesti joku aurauskalusto oli kulkenut siitä, mutta ei ollut varmaan sen "lääniä", joten pyörän uria pitin sitten piti taas taiteilla. Mietin vaan niitä liikuntarajoitteisia ja vammaisia sekä vanhuksia ja lastenvauluijen kanssa liikkuvia äitejä....Miten ihmeessä he pääsevät liikkumaan. Meidän alueella asuu aika paljon ikäihmisiä ja liikuntarajoitteisia, kun lähistöllä on vammaisten palveluasutola sekä -työkeskus. Viime talvena eräs naapurin invalidimies kulki rollaattorilla hangessa ja joutui joka askeleella nostamaan kulkupelinsä ilmaan.....pöyristyttävää.

Tuo kuva on napattu äskeisten esteiden jälkeen eli tulosuunnasta. Hyvin epätasaista kulkureittiä...

Tuolla kohtaa oli kuljettava taas ajotiellä, kun lumikassa oli keskellä jalkakäytävää.

Meidän rinnettä alas ja naapuri tulikin vastaan keskellä ajotietä. Se oli paras paikka kulkea, kun jalkakäytävä taas ihan tukossa.

Kotitalon kattokin näytti tällaiselta. Mietin, että koskakohan tömähtää. Mies kun tuli töistä, niin sanoi, että pyykkituvan ovessa lukee: VAROKAA KATOLTA TIPPUVAA LUNTA! No, just joo....pitää mennä erityisesti lukemaan se lappu ja sitten voikin olla liian myöhäistä varoa. Mielestäni siinä pitäisi olla puomit ja nauhat eristämässä vaara-alueen.

Vesijumpasta kotiin palattuani kuulin uutisista, että nainen oli menehtynyt onnettomuudessa Töölössä, kun katolta tippui lumikasa hänen päälleen. Juuri siellä suunnassa olimme vesijumpan jälkeen kahvittelemassa ja tarkkailin talojen kattoja, että kuinka paljon niissä oli lunta. Erään kiinteistön katolla olikin lumimiehet pudottelemassa lunta ja vastakkaisen talon katolta oli toiselta sivulta tiputettu lumet, mutta toiselta ei....eikä kyllä ollut mitään esteitäkään jalkakäytävillä?

Meidän asunnon ikkunan alusta näytti tällaiselta eli kohta varmaan saadaan lunta tupaan...

 

Nyt on ilma taas lähes nollassa ja tänään osittain jo lumi sulantta, joten kun tuo kaikki jäätyy, niin sitten on taas pääkallokeli. Teiden auraamattomuus siirtää taas katuhoitokustannuksia terveydenhoitokustannusten puolelle. Kuinkakohan paljon jalka- ja käsivammaisia taas tulee, puhumattakaan vakavammista vammoista. Huonompikuntoiseten pitäisi varmaan olla sisätiloissa talven ajan??

Lumi kyllä valaisee pimeitä päiviä, mutta liika on kuitenkin liikaa!