Tänään oli sitten se koitoksien päivä. Aamusella pääsin kyydillä polille. Tapasin muutaman tutunkin ennen tutkimuksiin menoa. Hoitaja kyseli odotussalissa, että joko kävin labrassa. Olin hieman ihmeissäni, sillä kutsussa ei kyllä sitten tarkistamani mukaankaan oltu mainittu tuosta sytomagalokokeesta. Mistäpä siten olisin sinne tiennyt mennä. Lupasin käydä, mutta kuskistaessani odotustilaan, siellä oli valtaisa väenpaljous. Ei auttanut muu kuin mennä ohi jonon. Kiersin toista kautta labraan ja pääsinkin sitten lähes välittömästi kokeeseen. Ennen sitä olin saanut rauhoittavan tabletin, joka helpottaisi hieman tutkimusta.
Nuori ja pirteän oloinen naislääkäri teki tutkimukset. Eihän sitä voinut sanoa, että olisi ollut ihan helppo juttu. Onneksi kuitenkin kestin ne kivut ja kouristukset, kun tiedän ennestään, että minulle se tutkimus on aika vaikea monien kiinnikkeiden vuoksi. Tämän ekan tähystyksen jälkeen oli edessä mahalaukun tähystyt. Se vähän jännitti enemmän, kun letkun nieleminen ei ole niin helppoa. Onneksi tutkimus ei kestänyt kauaa ja koepalat tuli otettua ja jokunen polyyppi poistettua. Paksussa suolessa hieman tulehdusta. Katsotaan sitten mitä sisätautilääkärit pohtivat.

612049.jpg

612052.jpg

Hetken levähdin polilla ja sain jopa ateriankin. Eihän se kovin häävi ollut, mutta tyhjään vatsaan maistui kyllä. Sain kyydinkin kotiin, niin en jäänyt turhia sinne lojumaan.

Kotiin päästyäni pian Meikusta soitettiinkin. Eiköhän lääkäri tiennyt, että olin perunut sen ajan. Ihmetteli, että onko minulle tullut este. Selvittelimme labrakokeita ja välillä hänen piti ottaa välisoitto toiselle lääkärille ja soittaa sitten uudelleen. Saan uuden poliajan sinne kesäkuulle. Toivottavasti nyt ei tule päällekkäisyyksiä.

Nyt voin taas hyvällä mielellä lähteä viikonloppua viettämään mökkimaisemiin. Vähän valju olo tietty on pakkodieetin jälkeen, mutta otetaan takaisin menetetty ruoka viikonloppuna. Eiköhän tästä taas virota.