maanantai, 28. heinäkuu 2008
Mökkipuutarhan kukkaparatiisi
Ehdimme olla lomalla vain parisen viikkoa, joten en ostanut erityisemmin mitään kesäkukkia mökille. Kotiparvekkeelta vein mukanani lomalle kaksi karjalanenitoamppelia, yhden pinkin lumihiutaleamppelin sekä petunia-amppelin ja kymmenisen kappaletta petunioita. En laittanut tänä kesänä kolmelle ikkunalleni punaisia pelargonioita, joita yleensä laitan. Ensinnäkin ne olisivat maksaneet maltaita ja toiseksi ei muutaman viikon ja satunnaisten viikonloppujen vuoksi kannata rahojaan sijoittaa kukkiin, joita ei edes pysty hoitamaan ja niistä ei pääsisi nauttimaan. Ostin yhdelle ikkunalle kolme pinkkiä petuniaa ja muutaman lopelian siihen väliiin. Saas nähdä, ovatko vielä elossa....siirsin ne kyllä aitauksen laitaan, josta saisivat parhaiten vettä, sateen sattuessa.
Ennen lomia ostin kukkatarhasta pari ihmeköynnöstä femmalla ja ajattelin laittaa ne kesäksi kukkimaan terassin kupeeseen. Saas nähdä ovatko vielä elossa, kun kukaan ei ole pariin viikkoon ollut kastelemassa kukkia. Hieman riskaapelihommaa, mutta kestäköön mitä kestää. Kukatkin kuolevat aikanaan ja tämä kesä on ollut hieman poikkeuksellinen, kun loma-aika on jäänyt melko vähäiseksi ja itse ei niistä kukista kuitenkaan ehdi juuri nauttia.
ihmeköynnöksen kukka
Perennoita on kukkinut onneksi lomamme aikana. Runsaasti kukkia näytti olevan kultahelokissa ainakin.
kultahelokkeja
Oranssi värililja kukki myös mökillä. Kotipuutahassa kävi ikävästi niiden kanssa. Täällä meillä on ollut monena vuotena liljakukkoja ja en ole onnistunut niitä häätämään millään myrkyllä lopullisesti. Tänä kesänä ne tekivät lehtokotiloiden kanssa varsinaista tuohoa värililjoilleni. Ne munivat munansa lehdille ja peittivät ne vallan ulostellaan. Loppujen lopuksi liljat nuutuivat aivan kokonaan ja yhtään lehteä, eikä kukannuppua niissä sitten enää näkynyt. Ajattelin, että ehkä on parasta kaivaa kaikki värilijat kotipihamaalta pois ja istuttaa tilalle jotain muuta, vaikkapa pioneja. Se on sentään hyvä, etteivät ne ole tietään löytäneet meidän mökille asti.
Taisipa ensimmäistä kertaa nousta kukkapenkistä tällaisen punaisen värililjan kukkia. Niissä oli tosi hehkuvan punainen ja kaunis väri.
Tarha-alpit kukkivat myös komeasti. Tosin ne pitäisi kasvaa jossain muualla kuin perennapenkissä, sillä ne näyttävät leviävän kulovalkean tavoin. Kauniita ne ovat kuitenkin.
Muutama sormustinkukkakin oli noussut kukkapenkistä. Taisin istuttaa ne viime keväänä, jos en väärin muista. Samanlaisia ja valkoisia kukkii myös kotipihamaalllamme.
Lehtoängelmäkin kukki vielä lomalla ollessamme. Siinä näyttää olevan pitkäaikainen kukinta-aika. Loppujen lopuksi nuo kukkaset ovatkin aika kauniita, vaikka alkujaan ne näyttivät melko yksinkertaiselta. Kultakuoriainen myös viihtyi varsin hyvin sen kukkalatvassa. Ehkä sen väri tai tuoksu houkutti luokseen.
Muutama jaloritarinkannuskin kukki loman aikana.
Isotähtiputki kukkii myös mökillämme.
Lila varjolilja on vanha perennakasvi. Se on mökkimme omenapuiden joukkoon villiintynyt kukka, joka leviää aika lailla ja viihtyy nimensä mukaan varjoisassa paikassa. Varjoliljoja on kukkinut mökillämme varmaan jo vuosikymmeniä ennen meidän omistusoikeutta. Kaupungissa se näytti kelpaavan myös niille pahuksen liljakukoille, joten nyhdin kaikki sipulit kukkapenkistäni kotosalla.
Äitienpäivälahjaksi sain tällaisen ihanan runkoruusun. Toin sen mökille kasvamaan ja heti istutuksen jälkeen sen kukat ja lehdet näyttivät kuivuvan ja ajattelin, ettei siitäpä olikin lyhytaikainen ilo minulle. Nyt siinä olikin kukkanuppuja pilvin pimein ja muutama ruusu oli jo auennut. Täytyy vaan miettiä, että minne sen laittaisin talvisäilöön, sillä ehkä se ei tarkene pakkasen puremassa maassa talven yli.
Tähän mennessä vain yksi palava rakkaus kukki. Viime vuonnahan jotkut tosi oudon näköiset matoset nekersivat kaikki palavan rakkauden kukkani, mutta nyt en nähnyt onneksi jälkeäkään moisista.
Riittäähän se yksikin palava rakkaus....vai mitä?
Unikkoja ei näyttänyt jostain syystä tulevan yhtään kappaletta tänä kesänä, mutta odotetuin kukkanen oli kuitenkin pionit. Alkujaan minulla oli näitä valkoisia pioneja ja joskus niihin muodostuu sellaisia punaisia raitoja, mutta nyt ne näyttivät ikäänkin hieman vaaleanpunertavasävyisiltä osittain. Tämä kerrottu pioni on mielestäni aivan ihmeen kaunis. Sen kukkanuput aukenivat ensimmäisinä.
Toiseksi aukeni tällaiset aniliininpunaiset pionit. Aika hulppean näköisiä nämäkin olivat ja tuoksu ja väri vallan ihana, kuten muissakin pioneissa.
Punainen pioni on myös niitä ensimmäisiäni eli ostettu noin kymmenisen vuotta sitten. Se ei myöskään ole sellainen runsaasti kerrottu lajike, vaan avautuu pinkin pinonin tavoin ja siinä on keltainen keskusta.
Ystäväni Sirpa ja Marjatta kävivät mökkivisiitillä loman aikana ja Marjatta toi minulle kaksi vallan ihanaa rosan väristä pionin oksaa. Ihastelin niitä maitotölkissä ja harmittelin, ettei minulla kasva pionipenkissäni samanlaisia. Jätin maitotölkkiin kukat yöksi pinonipuskan juurelle ja kappas mitä aaumlla silmäni näkivätkään. Minullakin oli pionipenkissä yksi avoin samanvärinen pioni ja pari muuta oli nupuillaan. Naureskelinkin, että ovatko saaneet tartunnan puskan juurella olleista leikkokukista. En muistanut, että olen Tommolan tilalta ostanut jossain vaiheessa tämän värisiä pinonin alkuja ja nyt ne vasta kukkivat minunkin puskassani. Tämä tuntui varsin kummalliselta yhteensattumalta. Olin olettanut, että kukkanuput olivat valkoisen pionin nuppuja ja vasta auettuaan ne näyttivätkin oikean värinsä minulle. Olin iloinen, että minulla onkin nyt neljän värisiä pioneja.
Tässä kulmauksessa nämä pionini näyttävät viihtyvät varsin hyvin.
Ostin ennen lomalle lähtöä kukkatarhan alesta 70% alennuksella kaksi kauniin punaista köynnösruusua, jotka kuvittelin laittavani omenapuun oksista tehdyn kaariporttini kupeeseen. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, etteivät ne siinä kasvaisi, kun ympärillä on niin paljon puita, jotka vievät voimavarat maaperästä. Jäin ihmettelemään, että minne laittaisin ne köynnöskukat kukkimaan. Sitten sain ahaa-elämyksen ja annoin miehelleni tehtävän. Hän saisi rakentaa minulle tällaisen koristeportin toisen samanalisen lähettyville. Sen toisen portin laitamilla kasvaa jalokärhöjä ja tämän portin piti tulla noin puoli metriä edemmäs, toisen portin etuoikealla siis. Sitten raahasimme sen keskelle naisveistoken, jonka olin taannoin saanut veljeltäni. Portin sivuille sitten istutin nuo köynnösruusuni ja yläpuolelle laitoin lumihiutaleamppelini roikkumaan. Tuon toisen alta voi kävellä oikopolkua pihamaalle, mutta toinen ei vie siis minnekään, kun sen nyt on sitten vaan sellainen koristeportti. Pihamaallahan voisi olla vaikka kuinkapaljon kaariportteja ja ihan huvin vuoksi vain.
Tässä toisen köynnösruusun kukkia, jotka sattumoisin jopa kukkivat ostaessa.
Saahan nähkdä, että onko muita kukkia kukassa mökille mennessä. Yritän vielä jaksaa näyttää teille luonnon kasvustoa maalaismaisemissa. Näin heinäkuussa löytyy luonnostakin vallan kauniita kesäkukkia.
Kommentit