Nyt alkaa elämä taas voittamaan tuon flunssan kanssa. Pikkuhiljaa taas jaksaa, mitä vielä hieman yskittää. Tänään käytiin sitten kakkukahvilla. Muisteltiin mitä "pikkuinen" pienenä miehenä touhusi ja mitä meitä vielä nauratti.

Tänään oli kaupat kiinni, mutta yksi paikka kuitenkin oli auki eli kukkatarha. Sen oli kyllä moni muukin havainnut. Tunkua näytti olevan. Ensin piti tietenkin päivänsankarille viedä kukkia. Lila surffiina-amppeli lähti matkaan. Sitten löytyi tarjouskassi, jossa oli violetteja tummasilmäisiä kukkia. Muistaakseni nimi olikin joku tummasilmä. Ostin niitä 6 tainta. Nyt on sitten mökille matkaa odottamassa 21 pelargoniaa, 10 vaaleanpunaista surffiinan tainta, 6 tummasilmää ja kaksi amppelia,  jotka sain äitienpäivälahjaksi. Mikäköhän niiden nimi mahtoikaan olla.

90003.jpg

Mummonmökin pelargoniat, muutama tähtisilmä ja surffiinoita

90006.jpg

Onkohan nämä pelargoniat jotenkin eri lajia, kun toisissa on ruskeat reunat lehdissä ja jotkut ovat vihreitä. Mielestäni tämä väri on se, joka kuuluu punamultaisen mummonmökin ikkunaan.

90010.jpg

Nämä kaksi ammelikukkaa ovat äitienpäivälahjoja. Laitan ne mökkisaunan terassille roikkumaan.

Ihanaa kun kesä tulee. Kukkaset ovat niin kauniita. Täytynee taas varmaan kantaa kaupungista multaa maalle. Joskus se tuntuu aika typerältä. Olen kuitenkin huomannut, että kaupungissa multa ja kukat ovat jopa edullisimpia kuin maalla. Mistäköhän moinen johtuu? Etupäässä suosin mökillä perennoita, ettei tarvitse joka kesä ostaa valtaisaa määrää kukkia. Se on sitten taas eriasia säilyykö ne siellä. Aina on pupujussikoita ja myyriä, jotka kiinnostuvat kovin uusista kukistani. Viimekesänä ostin jokusen perennan ja istutin ne maahan. Olimme puolisen tuntia liikenteessä ja palattuamme kukat olivat poikkinaisina kukkapenkissä. ARGGG...raivostuttavaa. Myyrä oli keksinyt maistaa miltä kukan varsi maistuu. Olipa niistäkin taimista kesäksi lyhyt ilo.