Lauantaina aamusella suuntasimme matkamme kohti Tamperetta. Entinen Elli eli Elinsiirtoväen liikuntaliitto kuuluu nykyään isompaan liikuntajärjestöön eli Vammaisuhreiluliittto, VAU:n piiriin. Alueellisia osakilpailuja järjestetään vuoden aikana vuorotellen eri kaupungeissa ja seitsemännet osakilpailut tämän kauden aikan olivat Tampereella. Itsekin olen vuoden sisällä yhä innostuneemmin osallistunut kilpailuihin, vaikka en vielä mikään huippu olekaan ja kilpailen alimmassa sarjassa eli E-sarjassa. Tosin sarja saattaa tulevana kautena muuttua, sillä keskiarvoni on kovasti nousussa.

Kuluneen kauden aikana olen saanut erivärisiä mitaleita ja muita palkintoja. Kilpailemassa on näkövammaisia, kuulovammaisia, kehitysvammaisia ja elinsiirtopotilaita. Itse siis kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Oma kilpakumppanini kahdella viime kilpailureissulla on ollut kehitysvammainen nuori nainen, jonka kanssa emme pysty kommunikoimaan kuin hymyllä ja eleillä, mutta olemme näköjään hyvä tiimi. Oli ilo havaita, että tyttö todella piti minusta, hymyistä ja eleistä päätellen. Uskomatonta, kuinka hienosti hän heitti ja minulle tuli tietenkin hieman näytön paikkaa, kun yritin pysyä pisteissä perässä. Lopputulokseen olin enemmän kuin tyytyväinen, sillä se oli kaikkien aikojen parhaiin tulokseni ja tavoite oli saavutettu. Palkinnoksi sain kauniin hopeoidun keilataulun.

Oli ilo ottaa tämä palkinto vastaan ja kun siirtoaikani jälkeen en pystynyt osteoporoosin ja lihaskunnon takia edes kävelemään, niin tuntuu tosi ihanalta, että nyt voi jopa kilpailla. Kävelykin piti aikanaan opetella tuskien kautta uudelleen. Perjantaina mittarissa on 16-vuotta kolmannesta maksansiirrostani. Tosi hieno asia ja sitä pitää hieman juhlistaa jollain muotoa. Viime perjantaina iloitisin kovin jo 20-vuotta kestäneestä jatkoajastani, sillä ensimmäisestä elinsiirrostani oli tuolloin kulunut tasan 20-vuotta.

Tampereella ruokailimme ja jatkoimme mutkan kautta kotiin. Piipahdimme myös Lempäälässä Idea-Parkissa. Kerran aikaisemmin olen käynyt siellä ja muuten kun sinne ei tule lähdettyä, niin päätimme mennä piipahtamaan. Olisi ollut paljon mielekästä ostettavaa, vaan valuuttaa ei ikinä ole tarpeeksi. Kuitenkin teimme pieniä myönnytyksiä eli käväisimme jäätelöbaarissa tulessamme, sillä Idea Parkiin saavuttuamme minulle tuli tosi huono olo. Johtui ehkä ulkoilmasta ja sisälle tullessa kun oli liikaa vaatetta matkassa ja hiki ja huono sisäilma suuressa tilassa. Jätskiannoksen jälkeen taas jaksoi.

Ensin käytiin Europehousessa, jossa oli tarjolla kaikkea kaunista ja ihanaa. Minun rahapussilleni sopivaa löytyi pari pussilista akryylihelmiä. Isossa laarissa oli valtaisa määrä helmiä, joista itse halusin valkata vain pinkin ja violretin värisiä helmiä. Eurolla sai niin paljon kuin pussiin mahtui tipahtamatta. Taisi myyjä vähän hölmönä katsoa, kun minä olin rohmummut vain kahden värisiä helmiä. Mies taas ei viitsinyt noukkia pitkään helmiä pussiini, kun eihän hän erottanut oransseja helmiä pinkeistä ja otti mitä käteen sattui. Siirtyikin sitten noukkimaan niitä ihan omaan muovipussiin ja lupasi jakaa niitä lapsenlapsille.

Tällaisen määrän minä noukin pinkkejä ja violetteja helmiä

Tässä siipan noukkimat helmet eurolla.

Lisäksi ostin pari vuotä itselleni, kun on ollut hieman pulaa vöistä ja farkut tuppaa valua vyötäisiltä ilman vyötä.

Strassikivin somistettu vyö maksoi 2 euroa ja tuo pinkinmpi palavyö maksoi femman.

Sitten siirryimme Minimaniin, jossa oli jälleen kivoja löytöjä:

Siitä on kulunut aikaa, kun neulekärpänen on iskenyt, mutta kaiken varalta oli taas pakko ostaa Novitan Rose-mohairlankaa, kun 10 eurolla sai kymmenen kerää. Eihän sitä muuten, mutta jos sattuis tarvitsemaan ja kun halvalla sai.

Näitä koreja ei kertakaikkiaan voinut jättää ostamatta. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että mistä löytäisin edullisesti hattuhyllylle siistit korit, jonne voisin laittaa käsineet, myssyt ja huivit, kaikki omiin laatikoihinsa. Tässä ne nyt ovat ja maksoivat alle kuusi euroa kappale. Olisin voinut kyllä ostaa vielä yhden ylimääräisenkin, kun olisi mahtunutkin tuohon viereen vielä. Nyt sain rumat minikorit ja pahvilaatikon pois hyllyltä ja noista koreista on kuitenkin melko helppoa noukkia etsimänsä.

Kauppojen sulkemisaikaan lähdimme pois ja kotimatka sujui rattoisasti soiteltuani serkulleni, jolla oli merkkipäivä. Juttua piisasi Lempäälästi Helsinkiin asti ja päivä oli ollut kaikin puolin mukava ja mieleenjäävä.