Olin polikäynnillä, syöpäkasvainta näyttämässä ja päätin mennä kaupunkiin uusimaan matkalippuni kantaosaa. Kävin ennen tutkimusta passikuvauksessa, jotta saisin kohtalaisen näköiset kuvat, koska olin asennoitunut tuohon tuumorin poistoon.Polilta jatkoin matkaan kävellen keskustaan ja päätin tehdä muutaman synttärilahjaostokseni samalla reissulla. Käväisin Fooruminssa, josta ostin pieniä synttäriostoksia lapsenlapsilleni. Lopuksi ajattelin piipahtaa vielä keskustan Halosella. Sitä ennen käväisin pienessä rihkamakaupassa Foorumissa, jossa myytiin koruja ja koristeita, koristeellisia tossuja sekä päähineitä. Kaupassa havaitsin vain nuoria naisia ja jonkun vähän iäkkäämänkin naisen. En ainakaan huomannut miespuolisia asiakkaita ja hieman kyllä hämmästyisin, jos sellaisessa kaupassa miehet asioisivat. En ostanut mitään, katselin vain yhden lierihatun hintaa, mutta laitoin sen takaisin, sillä liian kallis minulle. Jatkoin matkaani kävellen Stokkan ohi, kääntyäkseni Keskuskadulle. Silloin eräs ulkolainen pariskunta hihkaisi, että minulla on reppu auki. Pikkureppuni vetoketju oli ammoisen auki ja ensisilmäyksellä havaitsin, että rahapussini oli kadonnut. Pala nousi kurkkuun....onneksi kamerani oli tallella. Lisäksi kännykkä ja matkalippu olivat taskussa, kuin siunauksesta. Soitin hädissäni miehelleni, joka neuvoi kuollettamaan pankkikortin. Siinä puhellessani hänen kanssaan, kompastuin kadulla pieneen notkelmaan ja lensin rähmälleni keskelle katua. Onneksi en satuttanut, mutta arvaa...harmittiko? Kaikki tuntui menevät pieneen tänä päivänä.  Kiirehdin lähimpään pankkikonttoriin, jossa oli vain muita pankkipalveluita, mutta ei kassapalveluita. Neuvoivat odottamaan ja ottamaan jonotuslapun. Puolessa tunnissa ei juuri mitään edistystä ollut tapahtunut toimiston asiakasvirrassa, joten hätistin hieman heitä. Sain puhelinnumeron, johon voisin itse tehdä katoamisilmoituksen. Niinpä soitin itse sinne, kuollettaakseni kortin. Uuden kortin saaminen kestäisi puolitoista viikkoa....harmillista.

Kiiruustin jatkoin junalla lähiöömme ja matkalla muistin, että syy minkä vuoksi keskustaan lähdin eli kantakortin uusiminen, jäi tekemättä. Nyt oli kuitenkin tärkeintä tehdä rikosilmoitus. Niinpä suunnistin suoraan poliisilaitokselle. Minua neuvottiin käymään Kelassa ja kirjasossa. Kirjastokortti oli myös jäädytettävä, ettei kukaan käytä sitä hyödykseen. Kelalle kuitenkin suunnistin ensimmäisenä. Huh-huijakkaa...siellä oli yli neljäkymmentä asiakasta numeronäytön mukaan, ennen minua. Kauhistelin ja kyselin siinä sivussa, että pitääkö minut tämän asiani takia jonottaaa. Neuvottiin täyttämään sairasvakuutuskorttihakemus, mutta jos tarvitsen väliaikaista korttia, niin sitten kannattaisi jäädä jonottamaan. Pakkohan minun on kortti saada, sillä syön niin kalliita lääkkeitä, ettei eläkkeeni riittäisi niihin. Sain jonotusaikana kymmenen numeroa pienemmän luvun, kun joku asiakas kyllästyi jonottamiseen ja jätti lappunsa tiskille. Kello oli lähes neljä ja olin jonottanut yli tunnin, kun minut kutsuttiin asiointiluukulle. Siinäpä kävinkin niin, että en olisi saanut väliaikaista korttia, sillä minulla olisi pitänyt olla henkkarit ja mistäs sellaisen olisin tehnyt, kun selvitin, että rahapussini on varastettu.. Laki on laki, eikä siitä voida tinkiä. Opastivat, että voisin saada hakukaavakkeen, jolla voisiin hakea ostamastain lääkkeestä kelakorvausta jälkikäteen. Höh....eihän minulla ole sellaisia rahoja edelleenkään sijoittaa lääkkeisiini. Sanoivat, että voisin hakea rahaa sossulta lainaksi. Tyrmistyin, sillä sanoin, että tarvitsen lääkkeeni. Lisäksi tiedostoista ei muka löytynyt tietoa, että minulla olisi erityiskorvattavia lääkkeitä. Sanoin, että minulla on niin monta sairautta, johon nimen omaan on niitä lääkkeitä. Pyydettiin tulemaan seuraavana päivänä uudelleen passin kanssa, jotta homma hoituisi. Sanoin, etten rupea jonottamaan enää toista päivää parian tuntia, sillä kysyessäni minulle luvattiin se väliaikainen kortti. Virkailija lupasi minulle ajan aamusta suoraan hänen vastaanotolleen, jos tulen heti yhdeksältä toimistoon. Eihän siinä muu sitten auttanut ja kiiruhdin kirjastoon, saamatta Kelalta mitään palvelua. Kirjastossa homma onneksi hoitui helposti ja kukaan ei ollut käyttänyt ainakaan korttiani.

Mies haki minut rundireissultani ja lähdimme käymään siskon luona. Illalla kun tulimme kotiin, niin näin, että kotipuhelimeen oli soitettu. Numero oli outo ja päätin kokeilla minne se menisi. Se meni kauppakeskukseen, jossa olin päivällä käynyt. Puhelimeen vastasi joku, joka ei tiennyt asiasta. Suljin puhelimen ja melkein heti soitti infosta nainen, joka kertoi rahapussini löytyneen siitä liikkeestä, jossa myytiin niitä koruja ja muuta tilpemähööriä. Rahaa ei pussissa ollut. Oli siellä ollut vain kymppi....kannattiko tuo vain muutaman euron tähden. Itse olisin saanut tuon varkauden takia juosta monessa paikassa tilaamassa uusia ja tärkeitä asiapapereita ja -kortteja. Olin äärimmäisen onnillinen, että rehellisiäkin ihmisiä on liikkeellä, kaikesta pahasta huolimatta.

Mietin pääni puhki, että missä vaiheessa varas on iskenyt, oliko se joku niistä nuorista naisista tai sitten eräs vanhempi nainen, joka tunkeili siinä hyllyjen välissä? Todennäköisesti joku oli napannut lompakkoni sillä aikaa, kun kurkotin erään lierihatun hintalappua. Molemmat käteni olivat olleet varattuina ja reppu oli olkapäällä, ehkä selkäpuolella näkymättömissä. On tainnut olla kouliutunut varas, kun niin näppärästi on osannut napata, aivan huomaamatta. Sitäkin ihmettelen, että kukaan ei ole sanonut laukkuni olevan auki, vaikka olen kävellyt Manskua pitkin aika matkaa Stokkalle.Vasta tämä ulkomaalaissyntyinen pariskunta siitä ystävällisesti minulle mainitsi ja säälivästi nainen katsoi minua ja pahoitteli tapahtunutta.  Kävin vielä kiittämässä liikkeessä, että olivat toimittaneet lompakkoni talteen. Se oli löytynyt liikkeen lattialta. Todennäköisesti raha oli nopeasti napattu ja lompakko heitetty lattialle sen jälkeen. Eipä tainnut varaskaan kovin ilahtua saaliistaan, kun ei sen enempää rahaa saanut.

Enpä olisi ikinä uskonut, että kaupungissa on noin röyhkeitä varkaita ja lisäksi se tuntui tosi pahalta, kun olin juuri tulossa kuulemasta sitä ikävää uutista pahanlaatuisen kasvaimen poistosta ja sen jonotusajan pitkittymisestä. Illalla kun sain lompakkoni takaisin, niin siinä oli kaikki korttini, joita kaipailin. Ainoa harmistus on nyt siinä, että en saa tililtäni rahaa kun ehdin kuollettaa tilin. Aamulla pitää soitelal taas poliisille ja pankkiin, sekä kelalle.

1691973.jpg
Nykyajan pussissahan ei välttämättä muuta ole, kuin pelkkiä kuitteja....ainakaan eläkeläisellä. Onneksi ehdin tuhlata myös ne vähäiset rahat, jota siellä oli ennen varkaan iskua.

Toivotaan, että pahakin saa palkkansa.
Hesarissa kerrottan, että taskuvarkaita liikkuu etupäässä raitiovaunuissa ja he vievät lompakot pääsaiassa taskuista. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana myös kaduilla, tungoksissa sekä liikekeskuksissa. Nyt kesä näyttää olevan taskuvarkaiden "kulta-aikaa". Pitäkää silmät ja korvat avoinna ja jos näyette jonkun avoimen kassin, niin huomauttakaa hänelle. Koskaan ei voi tietää, koska se omalle kohdalle sattuu.

Edit 1.7.2008 eli tämä kuva piti eilen laittaa, mutta väsyksissä unohdin sen liittää:

1692551.jpg

Varjoisenkin päivän jälkeen, aina jostain valon säde pilkahtaa. Tässä uskossa olin päivälläkin, että jossain on oltava joku hyvä haltija, joka tämänkin päiväni pelastaa ja niinhän se olikin. Meillä on niitä enkeleitä vierellämme, vaikka emme niitä aina jaksa nähdäkään.