Äiti oli aloittanut veljen tytölle tekemään virkattua myssyä puuvillalangasa. Siitä on aikaa kun hän on virkkaillut. Tainnut enemmän neuloa sukkia, kuin virkata vuosiin. Lyhenteet ja ohjeitten luku tuntui vaikealta, kuten itse kullakin joskus. Minä lupauduin apuopettajaksi. Siitä se pikkuhiljaa lähti onnistumaan ja niinpä lainasin äidiltä puikkuja ja virkkuukoukkua, jotta itsekin voisin aloittaa tyttären tytöille lupaamiani verkkoponchoja. Äitikin oli onnistunut sellaisen itselleen virkkaamaan sisareni ohjeen mukaan. Päätin tehdä samalla Novitan ohjeella, jossa oli kyllä käytetty Hippy-lankaa, mutta mulla oli nyt sitten sitä Palmalankaa. Ohjeessa käskettiin neulomaan 15 cm sileään neulosta, mutta päätin tehdä vain muutaman sentin ja siitä sitten jatkaa virkkaamalla. Siinä sitten yhdessä istuskelimme ja virkkasimme. Välillä opastin äitiä ja kotiin lähtiessäni oli valmisa ponchoa kymmesin senttiä. Se on aika nopeaa virkattavaa, joten uskon että työ edistyy joutuin, jos vaan maltan virkata. Vielä olisi Liiton vertaistukioppaan aherrus hieman kesken, joten ensin kai työ ja sitten huvi. Kun tämä eka valkoinen verkkoponcho sitten on valmis, niin kiireellä sitten tekemään toiselle neitoselle samanlaista. Ei niitä henno joululahjaksi jättää....Taitaa tytöt odotella niitä jo joutuisammin. Mietin vain, että taitaa tuo käsityöharrastus olla tarttuvaa, kun mä tein ensin pitsineuleponcho, sitten siskokin innostu. Tytöt innostuivat tekemään kassia ja äiti innostu siskon myötä virkkaamaan. Kivaahan se on ja varsinkin jos onnistuu ja saa jotain aikaiseksi.

145327.jpg

Neljä kerää Palmaa ja valkeaa ponchoa. Ostinpa paksuja sukkapuikkoja ja virkkuukoukunkin.