Lauantaina oli Etelä-Suomen yhdistystemme alueellinen vertaistukikoulutus uudessa Liittomme toimistossa. Meitä oli paikalla yli 20 henkilöä. Olin oikein tyytyväinen päivän antiin ja hyvään, iloiseen seuraan. Luennoitsijakin oli loistava ja aiheena käsittelimme kohtaamisia.

Hieman kyllä nauratti, kun edellisenä päivänä "pinna" oli niin kireällä monista asioista, joihin ei saanut tukea. Kouluttajamme mainitsi elämänasenteesta, jossa otti esiin ajatusmallin "ASIA ON". Luokittelemme mielessämme asioita huonompiin ja parempiin. Oma suhde asiaan tekee siitä huonon tai hyvän.
Siis olisiko perjantaina pitänyt ajatella potuttvista asioista, että ne vaan ovat niin ja ne täytyy hyväksyä sellaisenaan.

Tuli tuossa mieleeni tämä tyyneysrukouskous:


Jumala,

Anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,

Rohkeus muuttaa ne jotka voin,

Ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan.

Ehkä joskus kannattaisi miettiä, miten asiaan suhtautuu ja joitaillekin asioillehan ei voi mitään, joten asia kannattaa ottaa tyynesti. Tosin jossain asiassa kyllä edelleen haluan pitää puoliani ja silloin jostain kumman syystä ne adrealiinit pulpahtavat pintaan. Sen verran periksiantamaton haluan olla, että oikeuksista ja heikompien asioista haluan pitää kiinni.

Tuli vielä mieleeni Maaria Leinosen runo, heikompien puolesta:

Miksi puhuisin itsestäni:
pienistä iloista
turhista suruista -
ketä se auttaisi?

Puhuisin niistä
joilla ei puolestapuhujaa,
joiden hätä sanoiksi saamaton.

(Maaria Leinonen)

1465183.jpg

Liiton uusi toimisto oli avara ja paljon enemmän tilaa kuin entisessä. Olipa mukavaa päästä sinne tutustumaan. Kurssillamme näyttelimme kohtaamisia näytelmäharjoittein. Nauroimme suunnattomasti mahtaville improvisionäyttelijöillemme. Täytyy todeta, että koulutusaiheet ja kouluttajat menivät oikein nappiin.

1465208.jpg

Tässä oiva vertaistukipari.

Launtaina olimme vielä päivän päätteeksi eräissä eläkeelle pääsy juhlissa. Siinäkin kaiksi samaa kokenutta, eli vajaakuntoista jotka työmaailmassa tulleet päähän potkituiksi. Näin se menee...tänä päivänä ei ole välttämättä enää sijaa vajaakuntoisille työyhteisössä.

Sunnuntaina aamupäivällä kirppiksellä ja iltapäivällä olimme lapsenlapsen futismatsia katsomassa Porvoossa ja kyyditsemässä tyttöä kisoihin.

1465264.jpg
Tämä maali ei sentään ollut futiskisan pelimaali.

Tytöt voittivat matsin 3-2, joten ei ihan turha reissu. Sieltä suoraan jo toisiin treeneihin. Joten on nykynuorten elämä kiireistä. Harrastuksia harrastusten perään, mutta parempi se kuin toimettomana ja pahoja tekemässä.  Tuli ihan vanhat ajat mieleen, kun pari kymmentä vuotta sitten kuljimme jatkuvasti kentän laidalta toiselle, kun poika pelasi futista.