.....MATKAKERTOMUS JATKUU...

SUNNUNTAI

Sunnuntai-aamulla oli aikainen herätys. Tavarat matkakasseihin ja aamupalalle. Oli sovittu, että huoneet luovutetaan aamusta, tavarat linjuriin hyvissä ajoin eli varttia yli yhdeksän. Sen jälkeen oli vielä edessä panoraamaesitys luontokeskus Ukossa ennen kotimatkan alkua.

951948.jpg
Tänne hotellin taakse johti matka "uhrihalkeamaa" katsomaan...

Niinpä saimme huonetoverini kanssa kuningasajatuksen lähteä nopealle kierrokselle talon taakse, pihan  toiseen päätyyn, jossa emme olleet vielä käyneetkään. Siellä näkyi kyltti, jossa luki "Uhrihalkeama" ja nuoli näytti pienen polun päähän. Niinpä piti vielä mennä kiiruusti kuvaamaan se nähtävyys ennen lähtöä. Toki ajattelimme, että ilma on hieman  kostea ja sumuinen, jotta pitää olla varovainen ettei luiskahda rotkoon, johon on aikoinaan uhrattu ihmisiä ja heitetty rinteestä alas. Hui kauhistus....

951967.jpg

Vähän varovasti minäkin siirryin polulta tähän kalliolle ihmettelemään halkeamaa ja ottamaan kuvia. Tosin halkeamatasanteen reunat johtivat syvään rotkoon, jonne piti varoa joutumasta. Sen verran korkean paikan kammoa on, että en mielelläni mene kyllä metriä lähemmäs tuollaista kuilun reunaa.

Kuinkas sitten kävikään.....
Ajattelin vielä ottaa muutaman kuvan kallion nyppylältä polun kupeesta alas rotkoon. Tuossa "punaisen pisteen" kohdalla seisoin kuvaamassa ja kappas vaan....yht'äkkiä olin maassa pitkälläni. Ystäväni oli juuri sanonut, että "hei katso äkkiä mitä tuolla on...ota kuva". Mitäköhän siellä mahtoi olla....jäi arvoitukseksi, sillä se unohtui siinä vaiheessa kun olin jo pitkin pituuttani kalliolla. Olin siis juuri tulossa alas kallion nyppylältä, kun jalka lipesi. Siinä oli lehtiä kalliotasanteella ja kosteaakin ehkä ja niin jalka meni suoraan sanoen pois alta.
951970.jpg
Tuossa siis liukastuin ja todella varjelusta taas matkassa, etten liukastunut toiseen suuntaan eli kalliolta alas rotkoon.

Pää kopsahti kallioon, jalka taittui kaksin kerroin selän taakse....aika hurjan näköinen asento varmaan. Ystävä pelästyi ja kauhisteli, että kuinkas mahtoi käydä. Hän yritti vetää minua ylös, mutta en päässyt. Sitten ajattelin, että yritän kääntyä kylkiasentoon ja puntata itseni kallionta vasten ylös. Pääsinkin ja hieman aikaa siinä seisoin ja mietin, että onko kaikki jäsenet kunnossa ja pääsenkö kävelemään takaisin hotellille. Hieman kipua tuntui nilkkataipeessa jalan etuosassa ja polvessa. Reisilihaksessa tuntui revähdysmaista kipua ja tunnustelin päänuppiani, jotta alkaako sitä jomottaa. Käsivarsissakin saattoi olla lihaskipua. Hiljaa hissuteltiiin takaisin hotellin aulaan, jossa sainkin matkatovereiltani apua ja laastaria. Vaaleanpunaisten housujeni polvi oli maantien ruskea ja sitä hanakailinkin ennen lähtöä vedellä ja paperilla puhtaammaski, jotta kehtaisin matkustaa kotiin.

Loppujen lopuksi tuumin, että ei tainnut käydä ollenkaan pahasti, vain kolme laastaria ja jäsenet ehjinä.
Se panoraamaesitys oli huikea ja sillä hetkellä ikävä kokemus näytti olevan taka-alalla, kun katseli valokuvaajan ihania luomuksia Kolin kansallispuistosta ja lintujen ääniä ja Eino Leinon lauluja....Vesa-Matti Loirin laulun kera. Lisäksi taustalla oli myös Petri Laakosen tunnettu "Täällä Pohjan tänden alla"....Ihan kylmät väreet kulkivat selkäpiitä tuon puolituntisen aikana, jolloin seurasimme esitystä.

951952.jpg

Sitten pian autoon ja menoksi kohti Juukaa. Siellä oli määrä käydä Kivikeskuksessa ja saimme tutustua myymälään sekä kivinäyttelyyn. Aivan ihana paikka ja paljon mielenkiintoista, mutta taaskaan ei ehtinyt kaikkea katsoa niin tarkasti kuin halusi.

951956.jpg

Vallan ihania kiviä, koruja ja helmiäkin oli kivikylän myymälässä. Tutustuimme myös kivinäyttelyyn. Olisi voinut käydä katosmassa kiviuunejakin, mutta sinne en enää ehtinyt kun teki mieli tehdä ostoksia myymälässä.

951950.jpg

Monen moisia kauniita kiviä oli esillä ja ostettavanakin, mutta jätin kuitenkin ostamatta niitä.

952427.jpg

Nämä oli kuitenkin pakko ostaa. Pitkään kyllä mietin ja meinasin valita edullisemman setin, johon kuului hematiittia ja helmikorua. Kuitenkin ystävättäreni sanoi, että ota tuo sydän, sillä se on sinun laisesi. Toki olin sitä pitkään siinä kuolannutkin. Viimein päätin ottaa sen ja kaiken kukkuraksi vielä korvikset samaa sarjaa, sillä kerrankos täällä käydään ja ei sitten jää kotona kaivertamaan mieltä, että miksi en niitä ostanutkaan.

952448.jpg

Pari pientä putkiloa hiottuja kiviä ostin kuitenkin ihan vaan muistoksi.

Lähtiessämme kivikeskuksesta ihmettelin vasta kameraani, että mitenkä toisiin kuviin jäi musta tai harmahtava kulma. Linjurissa tutkiessani kameraa vasta huomasin, että zoom oli saanut tällin siinä kaatuessani ja ulomman zoomrenkaan laidassa oli klommo ja siinä renkulassa, jossa lukee zoomin tiedot, niin se rengas oli vaurioitunut siitä kulmasta, jossa se klommokin oli. Lisäksi kameran linssin sulkijaläppä ei mennytkään kiinni, vaan alakulmaan jäi muovinen kolmiomainen osa, joka jäi hieman linssin eteen ja siitä se häiritsevä tummentuma jäi kuvaankin. Kamera kyllä kieltämättä jäi kaivertamaan mieltä. Ensinnäkin se oli alle vuoden vanha, sillä sain sen joululahjaksi. Toiseksi se oli maksanut neljättä sataa euroa ja korjaus maksaisi ehkä maltaita. Onneksi kuitenkin kuvaus muuten onnistui ja päätin jättää asian miehen huoleksi, sillä hän se yleensä keinot keksii. Onneksi se zoom meni kuitenkin kiinni. Tosin välillä kuului kumma naksahdus sulkiessa.

Matka jatkui kohti Joensuuta. Edessämme oli vielä lounas Honkavaaran Perinnepirtissä. Tilalla on toiminut 1800-luvulla kestikievari, jossa mm. Elias Lönnroth on yöpynyt matkoillaan.

951962.jpg

Lounas oli oikein maittavaa ja sen jälkeen saimme vielä hetken tutustua pihapiirin museoaittaan, jossa oli kaikkea kivaa vanhoilta ajoilta. Lisäksi tilan välittömässä läheisyydessä sijaitsi Tsasouma.

952460.jpg

Täältä jatkoimme matkaamme kohti pääkaupunkia, välillä pysähtyen kahville ja muille ostoksille. Kotikaupunkiin saavuimme illalla ennen kello 20, joten matka oli ollut pitkä, mutta antoisa. Tosin ajattelin, että tuollaiseen matkaan pitäisi olla aikaa vähintään viisi päivää, jotta ehtisi katsastaa kaikki ihanat kohteet ja ehtisi myös nauttia Kolin luonnostakin hieman enemmän. Joka tapauksessa näillä "eväillä" jaksaa varmaan pimeää syksyä eteenpäin ja muitsellen kaikkea kokemaana ja näkemäänsä. Pääasia vielä, että hengissä ollaan edeleen....kaikesta huolimatta.
Tosin tänään reidessä napsahti ja reisilihas tuntuu kipeämmältä, joten soitin terveyskeskukseen, josta sain akuuttiajan lääkärille. Pian siis pitänee lähteä, jotta saan mielenrauhan, ettei mitää pahempaa revähdystä reisilihaksessa ole syntynyt tai missään jänteessä mitään vauriota. Parin tunnin päästä sekin asia on sitten selvitetty ja kuntosali jää tältä päivältä. Tosin eilen olin ja kaikki meni ok ja lisäksi tein pajon jalkaliikkeitä ja venyttelinkin, mutta tänään tuntuu tosenlaiselta.