Tänään muistin aukaisat Positiivareiden joulukalenterin 16. luukun. Sen sisällä oli aivan itseeni sopiva ajatus.

Minä kiitän Sinua elämä,
niin kuin vaihtuu talvi kevääseen,
niin lakkaa rakkaudensade auringon tieltä.
Kiitän hetkistä, jotka saivat minut nauramaan
kyynelistä, jotka vuodatin.
Niin teit sinä minusta ihmisen.

302300.jpg

Rakastan elämää, joka uutena aamusta aukee. Rakastan elämää, joka uupuen illassa raukee. Kirkkahin päivä ei, aina parhainta loitetta luone. Unelman usein tuo...