Tänään olisi isäni täyttänyt 80-vuotta, jos hän vielä eläisi. Siitä on jo kymmenen vuotta aikaa, kun isä vietti 7-kymppisiä ja saman vuoden syksyllä menehtyi sydänsairauteen.
Monesti muistot palaavat mieleen, vaikkakin suru on jo hellittänyt. Olin itsekin vielä tuona aikana aika huonokuntoinen ennen isän kuolemaa. Isä jaksoi omasta tilastaan huolimatta käydä sairaalassa minua tapaamassa ja olla huolissaan lapsistaan.
Äiti ja sisko lähtivät viime viikolla etelään ja äiti sitten muistuttamaan, että ethän unohda viedä isän haudalle kukkaa. Pieni orvokkikin riittäisi, kun vaan muitaisimme. Toki muistin tänään. Otin kynttilän mukaani ja kävin kukkakaupassa ostamassa siskon kanssa yhteisen hortensian. Veimme sen yhdessä mieheni ja vanhemman siskoni kanssa isän haudalle. Tänään siis olisimme voineet juhlia isän syntymäpäivää, mutta niitä emme ikinä päässeet juhlistamaan. Tämä on sitten isän juhlapäivä muistoissamme, että saimme pitää hänet määräajan luonamme.

590010.jpg
Sinisen hortensian myötä muistamme isää syntymäpäivänään. Hautausmaalla hyppi iso rusakko. Toivotaan, että sen lempiruokiin ei kuulu hortensiat.