Tänään nukuin pois viikonlopun univelan ja eilisen päivän aikaisen herätyksen. Nousin puoli yhdentoista maissa puhelimen soittoon. Sitten oli kyllä jo aika nousta ylös, sillä päiväkodin pihamaaltakin kantautui jo lasten leikkien ääntä.
Ensin soitin Tele-Finlandiaan...Sonerallehan sekin kuuluu nykyään. Mietin eilen, että miksi sain viestin, jossa "kiitettiin" viikonloppupalvelun tilaamisesta eli euron päiväsoitoista. En muistaakseni ollut sellaista sopimusta tehnyt. Tosin olin vaihtanut Prisman aulassa Tele Finlandian kaverin avustuksella pulinaliittymäni puhepakettin ja tekstaripakettiin. Lisäksi halusin muuttaa itseni puhelimen haltiasta omistajaksi, sillä aikoinaan olin saanut ensimmäisen puhelimeni lahjaksi ja mies oli avannut omalla nimellään minulle liittymän. Se on jäänyt hieman kaivertamaan mieltäni, sillä olen ollut vain puhelimen "haltija" ja mies omistaja. Se on vaikeuttanut puhelimeen kohdistettavien päätösten teossa. Nyt halusin sen siirtää omalle nimelleni ja siihen tarvittaisiin miehen suostumus. No, se kävi niin, että toin kaavakkeen kotiin. Mies kirjoitti puumerkkinsä suostumuksesksi ja kuori postiin. Näin oletin homman olevan hanskassa. Eilen kuitenkin tuo vahvistustekstari pisti epäilemään asiaa ja tänään tarkistamaan tilannetta. Tosiaan ei heillä ollut mitään tietoa tuosta puhepaketista ja tekstaripaketista, vaan "olin" muuttanut pulinani lisäksi viikonloppuedun puhelimeeni. Oikeasti poika Prisman aulassa oli kirjoittanut kaavakkeeseen ihan oikein, mutta joku kirjeen vastaanottaja oli muuttanut tilaukseni toiseksi. Onneksi sain sen korjattua....niin ainakin oletan. Tänään tuli kyllä viesti tilauksestani, joka sitoo minua vuodeksi Tele Finlandian asiakkaaksi, jotta saan pari kuukautta puoleen hintaan. Nyt pitää vain toivoa, että eivät ole tyrineet liittymän kanssa. Aina sama juttu Soneralla. Toivottavasti tällä kertaa asia on selvä tällä soitolla.

No, sitten iloisempaan uutiseen. Posti-Pate oli tullut jo aiemmin. Olikohan hän yrittänyt pimputella ovikelloamme. Sitä en tiedä, sillä "varakorva" oli yöpöydällä ja turha luullakaan, että olsin kuullut ilman kuulolaitettani mitään, unen lomasta. Ulko-oven ja välioven välissä lojui mytätyn näköinen paketti ja muuta postia. Sitten vasta välähti, että olin ollut onnekas Nirunarun arvonnassa ja oven välissä lojuisi luvattu blogiarvontapalkinto. Innoissani kiikutin postin olkkariin ja lisäksi posti oli tuonut minulle luettavaakin eli Kotiliesilehden.

1837013.jpg

Hieman jouduin oikomaan tuota pakettimyttyä ja onneksi olin voittanut käsityöaiheisen palkinnon. Askarteluaiheiselle palkinnolle olisi voinut käydä paljon hullummin tuollaisessa mytyssä. Kotiliedestä löytyy monesti jotain mukavaa ja ehkäpä tälläkin kertaa. Harvoin mitään lehtiä tilaan, paitsi käsityölehtiä, mutta tämän tulin tilanneeksi heikkopäisyyttäni.

1837014.jpg
Kiitos Nirunarulle!

Mitä ihanuuksia paketista paljastuikaan? Nirunaru oli lähettänyt minulle ihanaa lankaa. Tosin se ei ole ennestään minulle tuttua ja mietin, että mitäköhän tuosta langasta saattaisi tehdä? Pieni suloinen "kukkapuska" oli somisteena mukana. Lisäksi kauniin kortin kera oli vielä avainperä. Hieman tarkemmin sitä pyörittelin ja ihmettelin, ennen kuin huomasin, että siellä sisällä oleva sydän olikin avattavissa. Noppa avautui rasiana ja sieltä löytyi tumma luumun värinen ja helmiäisvaalea huulikiille. Näin on kiiltoa matkassa, vaikka avainperän päähän ja sopivan paikan tullen voi sitten punata hieman huuliaan. Nythän  sekin onnistuu, kun huulet ovat "plastikkakirurgin" jäljiltä punakunnossa.

Iloista postia ja tästä on mukava aloittaa eilisen iloisen uutisen jälkeen. Illalla kävimme mummin mussukan kanssa ostoksilla ja hän sain elämänsä ensimmäisen skootterin.

1837021.jpg

Tässä tämä ihanuus. Tosin hieman kyllä pelottaa "pieni" tyttö liikenteessä ja toivottavasti osaa olla varovainen. Enkeleitä hänen kanssaan maantielle. Näin se vaan nykyään on, että yhä useampi nuorista haluaa rippilahjaksi skootterin tai jonkun vastaavan menopelin. Toki tähän pitää vielä hankkia kilvet ja vakuutukset.