Viikonlopulla on monet ystävät ja sukulaiset muistaneet minua kortein, tekstiviestein ja virtuaalisin onnitteluin. Kiitos kaikille muistamisesta!
Postipate on kiikuttanut muutaman kauniin kortin ja osan sain henk-koht käteen tuotuna.
Ihania kortteja ja onnitteluita, joiden joukossa oli myös pikku-ukolta saamani kuva-albummi, johon oli tallennettu mummille rakkaimpia muistoja pikku-miehen ensimmäisistä elämän kuukausista. Aivan ihania...ihanaa, että olen saanut tutustua tähän pieneen elämän alkuun. Kiitos siitä!
Kiitos äiti ja Kati!
Minua muistettiin kauniiden ruukkukukkien sekä kukkakimppujen kera. Viikonvaihteen kukkaloistoa tarjolla ohessa.
Kiitos Kirsi!
Kiitos Maiju!
Kiitos ystäväni Tuula ja Seppo!
Väkisinkin tulee muistelleeksi tässä iässä lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Löysin muutama päivä sitten, yläkaappia penkoessani, vanhat kansakoulunaikaiset muistokirjani. Ennen vanhaanhan oli tapana kiikuttaa luokkatovereille ja ystäville muistokirjaa, johon piti sitten jättää joku muisto vanhuuden päiville.
Ensimmäisessä, kolmannella luokalla ostetussa muistokirjassa, oli takakansi puoliksi poikki ja siinä luki tunnistettavasti muisto:
ja kannet jää,
niin kansissa säilyy
muisto tää".
vaarat ne vaanivat vaeltajaa.
Kunnian kruunua laiska ei voita,
turhaan ei aikaansa tuhlata saa.
Kun joutuvi yö,
on jo myöhäistä työ,
kiiruhda kohta jo hetkesi lyö.""
Tällaisia mukvia värssyjä löytyi kirjoistani, jotka sopivat myös tähän päivääni:
Tässä muisto mummoltani. Mummoni on kuollut jo jokseenkin 35-vuotta sitten.
....useammat nimet ovat kuitenkin vielä muistissani. Kiva oli katsella myös vanhoja kiiltokuvia muistokirjasta, vaikka joitakin oli jo häipynyt sivustoilta.
niin hoida liljaa,
kun äiti suuttuu,
niin ole hiljaa."
Mitäpä mahtoi olla mielessä alaluokkalaisella Tarjuskalla, kun oli kirjoittanut muiston itselleen:
kuin Keski-Suomen mänty,
Ei mikään muu, niin lämmin oo,
kuin Tarjuska-tytön sänky."
Kommentit