Viikonlopulla on monet ystävät ja sukulaiset muistaneet minua kortein, tekstiviestein ja virtuaalisin onnitteluin. Kiitos kaikille muistamisesta!

Postipate on kiikuttanut muutaman kauniin kortin ja osan sain henk-koht käteen tuotuna.

1487417.jpg

Ihania kortteja ja onnitteluita, joiden joukossa oli myös pikku-ukolta saamani kuva-albummi, johon oli tallennettu mummille rakkaimpia muistoja pikku-miehen ensimmäisistä elämän kuukausista. Aivan ihania...ihanaa, että olen saanut tutustua tähän pieneen elämän alkuun. Kiitos siitä!

1487420.jpg

Kiitos äiti ja Kati!

Minua muistettiin kauniiden ruukkukukkien sekä kukkakimppujen kera. Viikonvaihteen kukkaloistoa tarjolla ohessa.

1487422.jpg

Kiitos Kirsi!

1487435.jpg

Kiitos Maiju!

1487438.jpg

Kiitos ystäväni Tuula ja Seppo!

Väkisinkin tulee muistelleeksi tässä iässä lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Löysin muutama päivä sitten, yläkaappia penkoessani, vanhat kansakoulunaikaiset muistokirjani. Ennen vanhaanhan oli tapana kiikuttaa luokkatovereille ja ystäville muistokirjaa, johon piti sitten jättää joku muisto vanhuuden päiville.
Ensimmäisessä, kolmannella luokalla ostetussa muistokirjassa, oli takakansi puoliksi poikki ja siinä luki tunnistettavasti muisto:

"Kun lehdet ne putoo,
ja kannet jää,
niin kansissa säilyy
muisto tää".

Todellisuudessa kannet näyttivät kärsineen ennemmin tuhoa kuin lehdet. Lisäksi huomioin, että opettajat ja vanhemmat kirjoittivat isänmaallisia tai uskonnollisia värssyjä lapsille. Joukossa saattoi olla myös joitain kuolemansävyisiäkin viestejä....

"Tiell' elon velttona olla ei auta,
vaarat ne vaanivat vaeltajaa.
Kunnian kruunua laiska ei voita,
turhaan ei aikaansa tuhlata saa.
Kun joutuvi yö,
on jo myöhäistä työ,
kiiruhda kohta jo hetkesi lyö.""

Mitäköhän alle 10-vuotias tuosta mahtoi ymmärtää. :)

Tällaisia mukvia värssyjä löytyi kirjoistani, jotka sopivat myös tähän päivääni:

1487445.jpg

Tässä muisto mummoltani. Mummoni on kuollut jo jokseenkin 35-vuotta sitten.

1487446.jpg

Muistoista on kulunut jo yli 43-vuotta ja jopa 46-vuottakin
....useammat nimet ovat kuitenkin vielä muistissani. Kiva oli katsella myös vanhoja kiiltokuvia muistokirjasta, vaikka joitakin oli jo häipynyt sivustoilta.

1487450.jpg


1487452.jpg

Huvittavammat värssyt olivat varmaan tuo äidin kirjoittama (ehkä hänen lempisanontansa):

"Kun ruusu kuituu,
niin hoida liljaa,
kun äiti suuttuu,
niin ole hiljaa."

Niinhän se varmaan yleensä todellisuudessa meni. Silloin kannatti olla hiljaa.

Mitäpä mahtoi olla mielessä alaluokkalaisella Tarjuskalla, kun oli kirjoittanut muiston itselleen:

"Ei mikään muu niin puhdas oo,
kuin Keski-Suomen mänty,
Ei mikään muu, niin lämmin oo,
kuin Tarjuska-tytön sänky."

Kylläpä hieman pisti naurattamaan!

Kiitos kaikille tämän päivän muistoista ja nuo vanhat muistot elämän varrelta lämmittävät vuosien kuluessa.