Tarinamaantain 52. sana-aihe on "Piilosilla". Mökkiviikonlopulla sattui aiheeseen liittyvä tapahtumasarja, joten kerron sen tässä vaiheessa sitten teillekin.

Syyssiivousta mökkimaisemissa ja piiloon pötkinyt yllätysvieras:

Lauantaina oli kyllä aika ikävän oloinen ilma. Välillä satoi räntääkin ja ilma oli aika kolea. Illan suussa olin tekemässä ruokaa  mökin sisällä ja mies ja siskonsa olivat ulkosalla. Sisko rapsutteli pihamaata, syksyn viimeisistä lehdistä. Jossain vaiheessa mies tuli sisälle kertomaan, että pihalle oli ilmestynyt hirvikoira, joka hyvin tuttavallisesti asettui taloksi. Siinä koira pyöri pihapiirissä, teki tuttavuutta kanssamme ja vuoroin asettui kulloinkin äänessä olevan henkilön jalkojen juureen. Juttelin koiralle, että kukas oikein olet ja mistäs olet tänne tullut. Siinä se katseli pää kallellaan meitä ja ihmetteli. Kaulassa oli oranssi panta ja pannassa vastaanottolaite. Ajattelimme, että koira on lähtenyt livokkaan isännältään ja isäntä varmaan näkee navikointilaitteestaan koiran sijainnin. Ainakin tunnin vipelsi koira pihamaallamme  ja lannoitti kukkapuskiamme. Soitin miehen kasvattikotiin  ja kyselin, jos siellä tiedetään ketä olisi mahdollisesti koiran omistaja. Isäntä lupasi tulla paikan päälle katsomaan tilannetta. Taitaa aika monella hirvimiehellä olla samankaltainen hirvikoira, joten jäi hieman arveluiden varaan mistä koira olisi kotoisin. Numerotiedustelun mukaan saatiin naapurista tietoa mahdollisista koiran omistajista, mutta koiralle ei löytynyt kotia. Vihdoin naapurin isäntä keksi, jos koira olisi tullut naapurikylästä asti. Hieman sitä ennen oli lähinaapuriin ajanut farmariauto, jonka perään koira yritti pinkaista, mutta jäi kuin nalli kalliolle eli katsoi kulman taakse katoavaa autoa. Houkuttelin koiran pois tieltä, ettei jäisi autojen alle. Hyvin kiltisti se totteli kutsua ja asettui jalkojeni juureen. Rapsuttelin sitä ja juttelin sille. Hetken päästä naapurista näkyi tulevan se sama farmariauto ja kaarsi porttimme eteen. Mies oli saanut puhelintiedustelusta hänen numeronsa ja siten koiran etsijä osasi tulla meille. Hänen navikaattorinsa kartta oli loppunut juuri kunnan rajalle ja näin ollen hän oletti koiran olevan jossain lähimain, mutta ei saanut enää tarkkaa pistettä. Onneksi koira pääsi tuttujen ihmisten luokse ja omaan kotiin. Naapurin isäntä sitoi koiran auton hinausköydellä kiinni, ettei se lähde karkuun ennen omistajien tuloa. Kiltisti koira meni kyytiin. Omistajapariskunta oli ollut sienimetsällä ja koira oli näköjään saanut vainun hirvestä ja lähtenyt omille teilleen. Lisäksi omistajat olivat vaihtaneet auton paikkaa ja koira ei näköjään löytänyt autoa, joten lähti omille teilleen, eikä enää löytänyt takaisin. Ihmettelimmekin miten pitkän matkaa koira oli tullut. Se oli seikkaillut ainakin runsaat kaksikymmentä kilometriä ja ties kuinka pitkälle olisi vielä mennyt, ellei olisi kuullut pihamaaltamme puheen sorinaa. Nauratti vain, että sehän oli kuin kotonaan ja hyvä piilon valitsi, ettei isäntäväkilään löytänyt navikointilaitteellaan sitä ihan helposti.

Harmitti hieman, kun en ottanut kuvaa siitä koirasta, sillä se oli heti meidän kaveri.