74937.jpg

Näin vappu on sitten vietetty. Mökillä olin, maaseudun rauhassa. On kaavittu, raavittu, rapsuteltu, lapioitu.... pihapiiriä tietty. Myyrät olivat myllänneet ja kaivalleet koko nurmikentän aivan kauhean näköiseksi. Varustauduin kunnon käsineillä ja haravan kanssa taistoon. Siinä meni lähes koko kolme päivää ennen kuin pihapiiri näytti jokseenkin kotoiselta. On se kumma tuossa haravoinnissakin, että nälkä kasvaa ikään kuin syödessä. Vielä vähänsen tuosta ja sitten lopetan, mutta eihän sitä malta ja loppujen lopuksi huomaa, että koko piha-alue on saatava putsattua ja jopa metsätilkkua myötenkin.

Takapihalla on kivi, jonka päälle olen istuttanut kalliokasveja ja sammalleimua. Siihen kiven päälle sitten kannoin varastosta kaikki metsänolioni. Siellä on jättisammakoita ja seitsemän pientä kääpiötä. Kun kaikki oliot on saatu paikoilleen ja pihakalusteet asetettua totutuille paikolle, piha siistittyä niin sitten on mukavaa odotella kesän saapumista. Portin pielessä on pari keraamista harakkaa toivottamassa tervetulleiksi ja tien reunassa puun juurakko nurin päin ja siinä on kolme harakkaa "pesässään".

Toki vielä huusikin oli siivottava. Sitä varten oli parasta laittaa jopa maski suun eteen ja käsineet käteen. Huusissa on kolme porrasaskelmaa joiden päälle olen laittanut maissimaton palaset. Hiiret ovat olleet tosi nälkäisiä talven mittaan, kun maissimaton palasestakin oli puolet jyrsitty. Hain saunan kuistilta palasesta uuden osan jyrsityn tilalle. Kapsuttelin lattialta rikkasihvilällisen hiiren papanoita. Vihdoin oli huusikin siivottu.

Vaikka mökillä tulee puuhasteltua kaiken näköistä, niin siellä on oma rauhansa. Mitä ihanampia linnun lauluja kuuntelin. Tosin kun aikaismemmin en ole linnunlauluja paljoakaan kuullut, niin nyt tuntuu kun kuulisi aivan uusia ääniä. Pyörin pihalla ja kuuntelin mistä päin ääni kuuluu....ei kun tuolta, tuolta, tuolta... loppujen lopuksi oli vaikea tietää mistä se ääni tulikaan. Sinitiaiset olivat löytäneet pesäpöntön pihapuistamme. Olivatpa ne kauniita ja kova vilske kävi linnunpönttöjen suulla.Viikko sitten oli vielä 30-40cm lunta ja nyt oli kevät saapunut Ryöppyläänkin. Tien toisella puolen oli vielä metsän laidassa lumikasoja ja pihapiirissäkin oli talon varjoisella puolen yksi isompi kasa. Muuten oli keväistä ja oikein kaunis ihana ilma.

Elämä on ihanaa.... kun sen ajoissa oivaltaa!