Eilen sain pikkuvieraita. Isompi pikkuvieras oli hyvin kiinnostunut mummin nukkekodista ja saikin luvan leikkiä sillä. Huolella tarkistettiin nukkekodin sisustus ja asukit sekä muut tykötarpeet, joita ei vielä ole kerääntynyt kovinkaan paljon. Hetken tytön leikittyään nukkekodilla tuli esiin pulmallisia tilanteita. Parille nukelle kun tuli yht'äkkiä pisuhätä ja piti saada vaatteet pois päältä. Tosin kaupan nukeilla kun on hieman pekistetysti puetut asut. Poikanukella ei ollutkaan pikkuhousuja haalarin alla, joten tyttö olisi vaatinut, että pojalle myös pitäisi saada samanlaiset housut kuin tytöllekin. Lupasin kai hädissäni, sitten myöhempään paneutua asiaan.
Postilaatikkokin löytyi nukkekodin ulkopuolelta, mutta siellä kun ei ollut mitään postia. Hetken päästä tuli hätä, että mistä saadaan laatikkoon postia. Mummi taitteli hopeanväristä paperia sopivaan kokoon, jotta mahtuisi laatikkoon. Sen olisi pitänyt olla kuoressa. tai taitetun paperin sisällä olisi pitänyt olla postia. No, sitten keksittiin After Eight pussi, johon taitettiin kirje. Se kelpasi ensi hätään. Hetken päästä tyttö huusi mummia. Mihin voidaan nukkekodin asukit laittaa nukkumaan, kun kaikille ei riitä nukkumapaikkoja? Miten ihmeessä mummilla voi olla sellainen nukkekoti, jossa ei ole tarpeeki sänkyjä? Huonekalutkin olivat saaneet oman järjestyksesnsä, sillä tyttö katsoi parhaammaksi, ettei lasten pidä nukkua eri huoneessa, vaan on parepi, että kaikki nukkuvat samassa paikassa. Siten oli siirretty parisängyn viereen toinen sininen sänky. Sängyt olivat täynnä asukkeja. Isäntänukelle ei sitten löytynyt paikkaa, joten edhotin hätäpäissäni, että mahtuuhan se tilapäisesti ammeeseen. Tyttö katsoi minua hyvin epäillen, eikä sitä siihen sitten laitettu. Leikki jatkui jonkin aikaa. Löytyi pienoinen matkalaukkukin, mutta se oli tyhjillään, Mitä sinne voi laitta? Tyttö ehdotti kirjettä. Niin taitettin sinne kirje. Kaappi oli tyhjiäään ja nuken vaatekassista löytyi muutama pienikokoinen vaatekappale, joka piti viikata kaappiin.  Vähän aikaa oltiin tyytyväisiä. Sitten taas mummin luokse. Hirveä huoli, kun nukkekodista löytyi nukke jolla ei ole toista  jalkaa. Mietin miten sen selitän. Sanoin, että nukke on invalidi. Oikeassa elämässäkin on invalideja. Sanoin, ettei kaikilla ihmisilläkään ole kahta jalkaa. Siihen tyttö sanoi, ettei ole kahta kättäkään. Niin, mutta mitä sille nukelle voidaan tehdä? Krroin, että jos olisi kyynärsauvat tai pyörätuoli, niin se voisi kenties liikkua niillä, mutta kun ei ole. Sanoin vain, että voi kai hyppiä sitten yhdellä jalalla. Taas hetken tyttö oli hiljaa ja katseli kummissaan....mitä minä voin tehdä? Voit vaikka pitää sitä käsistä kiinni ja taluttaa. Tähän sitä sitten tyydyttiin. Vielä taisi olla nukkekodissa monta outoa asiaa, Ei tuo nukkekotielämäkään niin yksikertaista näytä olevan. Täytyy kai paneutua siihen vähän paremmin. Mietin vain, että jos jostain saan entistä ehompia nukkeja, niin miten sen sitten selitän. Minne muut nuket ovat joutuneet? Onko tullut avioero vai onko lapset lähteneet pesästään? Jouduin kai aika ison haasteen eteen....



Sängystähän puuttuu toinen pääty, mutta taitaa olla vähän lyhyt myös näille nukille. Tästä tuli siis varsinainen makuuhuone, kun kaikki näyttää nukkuvan täällä.



Jotenkin näyttää nyt siltä, että alakerta on hiljennyt ja vain koirat ja kissat asutavat siellä ja muu väki on yläkerrassa. Tosin tämähän on aivan keskeneräinen huusholli.

Tänään hankin hieman asetteja tyhjentyneistä limsapullon korkeista ja yhden kaatimen tein jostain hylätyn juomapullon tulpasta, kun poikkasin siitä kantimen ja leikkasin nokan teräväksi. Täytyy kai pikkuhiljaa astioita keksiä, muuten voi tulla uusi pulma tytölle seuravalla kerralla kun kyläilee. Tuossa talon edessä on se postilaatikko ja pihalla yksi ankka.