Tänään palattuani syksyn ensimmäiseltä kuntosalireissulta poikkesin asuintaajamamme kauppakeskuksessa. Mies oli saanut tekstarin Instruta, että lasit olisivat valmiina ja haettavissa. Haki minut kirppikseltä kotiin ja tarkoitus oli lähteä hakemaan niitä silmälaseja kun matkaan haettiin maksukortti kotoa. Saavuttuamme takaisin parkkihalliin, näin hallin ristikoiden läpi juna-asemalla piippa-autojen sireenivaloja ja palomiehiä sekä poliiseja paljon. Parkkihallista poitstuttuamme ohitimme kyseisen paikan ja jäimme katsomaan mitä tien toisella puolen olevalla rautatieasemalla oli tapahtunut. Raiteilla makasi naisihminen elottomana. Enää odotettiin vain autoa joka vie ruumiin pois ja viranomaiset peittivät ruumiin vaaleaan foliopussiin ja vetivät pussin suun kiinni.

Eräs mies tienvarrella kertoi, että aamupäivällä oli vastakkaisella puolella junarataa jäänyt joku mies linja-auton alle. Mies oli jäänyt linja-auton alle suojatiellä. Aika kauheaa.Kaksi kuolonkolaria samana päivänä samalla alueella. Surullista. Itselleni jää aina paha mieli tuollaisten onnettomuuksien jälkeen. Sitä miettii miksi joku on jäänyt vaikka junan alle. Oliko kyseessä onnettomuus vai jotain muuta? Ruuhka-aikana on paikan päällä varmaan paljon väkeä ja ehkä tilanne vain on niin nopea, ettei ketään ulkopuolinen ehdi tilanteeseen reagoida tai mennä hätiin ja näin ollen onnettomuus on ehkä väistämätön. Juna on todennäköisesti tönäissyt naista, sillä ruumis oli kokonaisena rautatien laidalla. Joka tapauksessa juna tulee kovaa vauhtia ja vaikka kyseessä olisikin ollut joku juna, joka pysähtyy asemalla, niin lähdössäkin on varmaan vauhtia. Jossakin perheessä on tänään surun päivä. Sitä jää ajattelemaan enemmän kun omalle kohdalle sattuu tilanne, jossa on ns. silminnäkijänä. Tosin en nähnyt onnettomuutta. Olkaa varovaisia liikenteessä, sillä monta vaaraa onpi eessä.

176434.jpg