Lähes huomaamatta livahti ohi itseltänikin laskurini 150 000 kävijämäärän lukema. Uskomatonta, että täällä on käyntyt vajaan kahden vuoden aikana näin paljon vierailijoita.
Blogini ei ole ollut tavanomainen käsityöblogi tai askartelublogi, vaan olen kirjoitellut aika laidasta laitaan kaikesta mitään elämääni kuuluu. Välillä mennään kovaa ja toisinaan täytyy hiljentää vauhtia. Tänään tuntuu siltä, että lepo on parasta lääkettä. Ehkä tuo antibiottikuurikin hieman väsyttää ja kun vihdoin ja viimein sain itseni kammettua ylös sängystä, niin taivas oli jo synkeän harmaa, aivan kuin iltasella. Saattaahan olla, että taivas on ollut harmaa ja synkeä koko päivänkin. Tähän synkkään päivään päätin tuoda vähän iloa tähän blogimaailmaani, joten sattumalta surffaillessa löysin tämän kauniin Mammun enkelipohjan. Enkeleitä edelleen, mutta vaihtelu virkistää. Toivottavsti pohja näkyy kaikilla hyvin. Kommentoikaa, jos on ongelmia.

1201727.jpg

"Tänään tahtoisin antaa Sinulle pienen lahjan. Se olisi sidottu ystävyyden kultanauhalla. Se olisi kääritty hyvyyden voimapaperiin. Se olisi tuoksuvia ruusuja jotka KIITOKSEN kanssa tahtoisin ojentaa suurena kimppuna sydämellesi."

(Lähde: Positiivarit)

Laitan blogiarvonnan vähän jälkijättöisesti pystyyn helmikuun puolella, kun on taas monin verron aihetta lauluun. Kiitos kaikille blogiystäville ja muillekin kävijöille. Toivottavasti viihdytte edelleen.

Onko mielessänne jotain, josta toivoisitte minun enemmän postaavan tai onko jotain jonka voisin jättää väliin.