Aamulla siis kukonlaulun aikaan piti olla sairaalassa munuaistautiosastolla biopsiaa eli koepalan ottoa varten valmiina. Olin kerännyt vuorokauden pissat purkkiin ja kiikutin ne mukanani osastolle. Sitten seurattiin sitä kohonnutta verenpainetta, joka onneksi oli laskenut lääkkeiden oton jälkeen normaalitasolle. Olisihan ollut ikävää, jos koepalan otto olisi tähän tyssännyt. Seitsemän aikaan annettiin pari diapamia, jotka rentouttaisivat mukavasti ennen tutkimusta. Lähtiessäni laitosapulaisen saatteleman tutkimuksiin, hoitaja totesi että tulipa sitä pissaa sitten runsaasti kun ihan viisi litraa. Minä sitä hämmästelemään, että eihän sitä niin paljon ollut kuin runsaat kaksi litraa. No, enpä asiaa enempää jäänyt sitten miettimään.
Koepalan otto ei sujunutkaan ihan niin jouhevasti kuin oli tarkoitus. Munuaisethan sijaitsevat kylkikaaren alaosassa selkäpuolella, molemmin puolin. Aiemminhan ei minulle ole näitä munuaisbiopsioita tehtykään, vain maksabiopsiat ovat tulleet tutuiksi monien vuosien aikana. Maksa on ihmisen suurin sisäelin ja munuaiset taas ovat jokseenkin nyrkin kokoiset. Kävipä sillä lailla, että näkyvyys oli kyllä hyvä, mutta neulan mennessä kohti munuaista, se karkasi. Lääkäri totesi, että oikeastaan hyvä, kun munuainen puolustautuu hyökkääjää vastaan, mutta tässä tilanteessa se ei olekaan hyvä. Näin yritettiin koepalaa imaista kolme kertaa vasemmasta munuaisesta onnistumatta. Sitten siirryttiin apuvoimin oikean munuaisen kimppuun ja toisella yrittämällä irtosi sitten runsas saalis. Tämä oli sitten se työvoitto.
Tutkimuksen jälkeen on määrä maata kaksi tuntia selällään vuoteessaan nousematta välillä tai kääntyilemättä. Siinä sitä sitten aterioitiin makuuasennossa ja hörpättiin pillillä kahvia ja mehukeittoa. Kahden tunnin päästä sai luvan kääntyillä jommalle kummalle kyljelleen ja niin jatkettiin vielä neljä tuntia eli pakkomakuuta yhteensä kuusi tuntia. Aika meni kyllä rattoisasti. Välillä syötiin, sitten täytin ristikkolehteä, nukuinkin välillä sekä lueskelin. Lähes kolmelta sain luvan nousta ylös. Tein pienen kävelylenkin sairaalan käytävillä.
Tutkimustuloksiakin kuulin. Toissa viikolla otetuista tähystyksistä löytyi yllättäen mahahaava. Sehän sen huimauksen ja pimenemisen silmissä aiheutti. Minä kun luulin, että kyseessä on se matala verenpaine tai anemia. Eipä enää muistunut mieleeni neljäntoista vuoden takaiset kokemukset vuotavasta mahahaavasta, jolloin päänupissa pimeni parin päivän ajan ja loppujen lopuksi pääsin henkihieverissä sairaalaan ja sain soitettua itse itselleni ampulanssin. Silloin tuli pikimustaa tervamaista veristä ulostetta ja pelkäsin menettäväni tajuntani ennen kuin saisin apua. Onneksi selvisin silloin ja makasin viikon sairaalassa. Toivottavasti tämän jatkossa sitten muistan, että syy voi tosiaan olla mahalaukussa ja siellä olevassa maha- tai pohjukaissuolihaavassa. Tosin nyt ei ollut tuota verenvuotoa vielä ilmaantunut, mutta enkä se olisi pian lauennut. Nyt sitten sain lääkitykseksi mahansuojalääkkeitä, jotka kyllä ovat aika tyyriitä.
Tutkimuksen jälkeen otettiin vielä iltapäivällä ultaraäänitutkimus, josta ilmenisi mahdollinen verenvuoto munuaisista. Onneksi ei ollut mitää vuotoa, jotta pääsin kotiin. Muuten olisin taas joutunut perumaan sen huomisen gastropolin aikani. Näitä yhteensattumia kun on viimeksikin sattunut.
Päätin jäädä osastolle odottamaan "noutajaa" eli puolisoani hakemaan minut kotiin töiden jälkeen. Pyysin hoitajalta eilisistä ja tämän päivän virtsakeräyksistä laboratoriovastaukset. Jäin ihmeissäni miettimään, että miksi siinäkin oli se keräysmäärä viisi litraa, kun ei todellisuudessa ollut edes puoliakaan siitä. Mainitsin ohimennen osaston lääkärille, joka sanoi ettei sen niin väliä. Mielestäni sehän antaa aivan väärän tuloksen munuaisteni toiminnasta.
Hoitaja tuli vielä kyselemään, että oliko kakki asiat kunnossa ja tiedossa jatkot? Lääkäri on luvannut soittaa parin viikon päästä biopsiatuloksista, kun tietävät mitä niistä ilmenee. Sanoini hoitajalle ihmetteleväni laboratoriotuloksia ja tuota virtsamäärää. Eihän kahden litran astiaan voi mahtua neljää litraa ja pienessä kannussakin oli vain muutama sata milliä. Hoitaja halusi nähdä mustaa valkoisella ja totesi tosiaankin, että tulosteessa luki 5000 ml. Samoin olin antanut kolme kiloa itselleni liikaa painoa, kun olen laihtunut niin äkkiä ja en muistanut omaa painoani oikein. Sekin vaikuttaa tuloksiin. Ihmettelin kuitenkin, että mistä tuo nestemäärä, kun ei millään laskuopilla saisi mitään tasalitraa tulemaan. Heräsi epäilys, että onkohan menneet pissat sekaisin. Aika paha moka, sillä sehän voi vaikuttaa koko osaston potilaiden tuloksiin. Kempä sen tietäisi? En voinut olla mainitsematta, että kotiin saamassani kannussa luki sukunimekseni Mikkonen. Tosin ei osastolla ollut kuulema ketään sen nimistä ja mistäköhän minulle taas tuli uusi sukunimi....Hesarihan taannoin nimesi minut Jaloseksi. Näyttää uusia nimiä syntyvät tuhkatiheään. Sairaalassa eritoten pitäisi olla äärimmäisen tarkka. Voihan sitä erehdyksessä saada väärät lääkkeetkin jos ei itse osaa katsoa, että onko kaikki oikein. Taisi hoitaja antaa muistutuksen osaston muille henkilöille tästä tapahtuneesta. Nyt minun siis pitää laittaa koko keräys uusiksi ja viedä keskiviikkona vuorokauden keräys uudelleen sairaalaan. Täytyy sanoa, että hieman ketuttaa.
Se ainakin oli hyvä juttu, että ne tähystykse tuli otettua ja syy löytyi. Alkuunsa ajattelin, että turhanpäiväistä ottaa tähystyksiä, kun hemoglobiinin laskukin taitaa mielestäni johtua uusista hyljinnänestolääkkeistä. Ei siis johtunutkaan.
Huomenna aamusella sitten suuntana gastropoli. Saahan nähdä mitä siellä meinaavat noista mahavaivoista. Onpa tuo haava voinut tehdä oireilua jo pidempäänkin kun olen jo viime syksystä valittanut voimatonta oloani. Jospa tämä vyyhti pikkuhiljaa alkaa purkautumaan. Kaliumarvonikin olivat normaalisoituneet viime mittauksen jälkeen. Liekö syy ollut hyljinnänestolääkityksestä, verenpainelääkkeistä tai munuaisten toiminnassa. Onhan tietenkin tämä dietti voinut omalta osaltaan jo parantaa arvojakin. Munuaistoimintakoekin oli paljon laskemaan päin, vaikkakin ei vielä normaalitasolla. Nyt siis tuntuu jo siltä, että hommat ovat hieman hanskassa. Tosin se biopsia vastaus kertoo sitten enemmän. Olisihan se mukavaa päästä nauttimaan kesälomasta paremmassa kunnossa.

660826.jpg

Kirran osastoista suurin osa sellaisia, joissa on isot potilassalit. Niihin mahtuu noin viisitoista vuodepaikkaa. Salissa on sekä mies, että naispotilaita. Verhot erottavat vuodepaikat toisistaan. Tällaisessa loosissa vietin tämän päivän kuusi tuntia tutkimuksen jälkeen. Piti omasta muutaman neliön loosista ottaa kuvakin. Onneksi olen jälleen kotona ja pystyy paremmin nukkumaan. Yritin päivällä vetää muutamat nokoset, mutta eihän siitä mitään tullut, kun aina oli joku mittaamassa verenpaineita tai herättämäässä muuten vaan.