Ensinnäkin aamusella olin ajatellut pitkästä aikaa läheä kuvataideryhmään. Tuo taiteileminen on jäänyt aika heikonlaiseksi harrastukseksi joulun jälkeen. Olen itseasiassa odotellut kuvataideryhmästä ytäväni Sirkan soittoa, koska taas ovat menossa. Kun ei ole kuulunut mitään, niin olen ajatellut ettei siellä ketään jaksa enää käydä. Lauantaina näin Eijan ryhmästä, joka ihmetteli missä olen ollut. Kerroin, että luulin ettei siellä ole ketään kun en ole kuullut mitään. Tänään sitten soi puhelin aamusella ja Sirkka soitti menevänsä taiteilemaan ja kertoi että siellä on  opettajakin. Sanon tulevani, jos jaksan, sillä itse asiassa otin vielä nokoset herätyskellon pärinän jälkeen ja heräsin tuohon puhelinsoittoon. Väsymys meinasi taas viedä vallan, mutta juuri kun olin laskenut puhelimen pöydällä...se soi uudelleen. Tällä kertaa soittaja oli Liiton aluesihteeri, joka järkkäili vertaistukityöryhmän kokouspäivää. Koska minun piti nousta varta vasten ylös tarkistamaan kalenteriani, niin en sitten enää kyllä mennyt takaisin sänkyyn. Siispä ripeästi vaatteet ylle ja suunta kohti toimintakeskusta. Sirkka olikin jo kääntymäisillään pois kun ketään ei näkynyt ryhmästä. Menimme yhdessä taideryhmälle varattuun tilaan ja pian saapuikin opettaja ja komas ryhmämme jäsen. Itse otin mukaan vain hiiliä ja paperia. Niinpä teimme hiilityönä kannun. Jokainen sai mielikuvituksellisen kannunsa suunnitella itse. Tein maitokannun ja lopuksi vielä piirsin lehmuksen, kun muutkin olivat viimeksi tehneet puun. Opettaja antoi sitten sen mukaan hieman luonneanalyysiä. Ajan kuluksi vielä yrittelin lyijykynällä ja hiilillä hahmotella kasvokuvia valokuvista. Se ei ole kovinkaan helppoa. Tosin ne ryhmän aihetyöt jäivät sinne toimintakeskukseen näytille ja kamerakaan ei ollut mukana, joten jos ensikerralla sitten ottaisin kuvan niistä.

Iltasella Taava tuli hakemaan minut Uudenmaan Munuais- ja Maksayhdistyksen askartelukerhon iltaan. Tarkoituksenamme oli tehdä helmitöitä. Taava oli ottanut ison kasan helmiä mukaan Hamahelmiä sekä siemenhelmiä. Suuruuden hulluus iski ja heti ensikertalaisina halusimme opetella rannekorua siemenhelmistä. Tuskallisinta oli saada lanka mielettömän pieneen silmän reikään. Tosin alkuunsa sähläsin helmien kanssa, ennen kuin työ alkoi luonnistamaan ja sitten tulikin jo rutiinia mukaan.

404476.jpg

Otin omia helmiäni mukaan, mutta Taavan kaunin väriset helmet houkuttivat, joten päätin yrittää niistä ensi alkuunsa. Tuo etualalla oleva koru on Kässäkerhon joululahja Swapin tuotoksia Taavalta. Somaa kukkakuviota harjoittelimme tällä kertaa. Tosin siinä on pari virhettä...taisin kääntään jossain vaiheessa työni ympäri, joten meni hieman sekaisin.

404479.jpg

Tarkkaa hommaa tuo siemenhelmien kerääminen ja yhdistäminen. Luulempa, että meistä jokainen sen pikkuhiljaa oppi.

404480.jpg

Tarkkaa hommaa ja Taava ohjastaa meitä vasta-alkajia helmikorujen saloihin.