Keskiviikkona oli potilasyhdistyksen kevään viimeinen askartelukerho. Alkuperäinen tarkoitus oli läheä Suomenlinnaan maalaamaan luontoon, akryylimaalausta. Lopulta kuitenkin muutimme suunnitelmia, sillä lähtijöitä ei näyttänyt olevankaan kuin minä ja yksi toinen jäsen. Niinpä päätimme jäädä toimistolle maalaamaan ja hyvä näin, sillä Suokissa olisi ollut ehkä aika viileää, sillä rannalla aina tuulee kovemmin.
Oma valintani oli tällä kertaa ruusuinen taulu, joka tosin ei ole vielä edes valmis. Saahan nähdä minkälainen siitä loppujen lopuksi tulee, kun sitä tulee kuitenkin 'korjailtua', Aina ei ne korjailutkaan sitten mene positiivisempaan suuntaan. Saahan nähdä mitä siitä sitten loppujen lopuksi tulee.



Jotenkin taas houkutti kokeilla tuota ruusujen maalaamista, mutta ei se olekaan niin helppoa kuin luulisi. Ei näistäkään tullut oikein ruusun näköisiä. Näyttää vaativan lisää harjoittelua. Vähän harjoitteitahan nämä tuotokseni muutenkin taitavat olla.



Eipä tämä kerhoiltamme kuitenkaan aivan turhaan mennyt, sillä ystäväni innostui tuosta maalaamisesta ja uhosi mennä ostamaan itselleen maalaustarvikkeita. Joten on taas piirun verran maailmaa tullut parannettua, jos on yksi ihminen pelastettu taiteelle.

Pistipä taas hieman mietityttämään, että kannattaako tätä askartelukerhoa vetää perässään, kuin kivirekeä, jos osallistujia ei oikein ole tarjolla. Muutama henkilö on parin vuoden ajan käynyt kerhossa, mutta nyt näyttää ainakin kevättä kohden olevan hiipumista. Täytynee taas pistää mietintämyssy päälle, että mikä on kerhon kohtalo syksyllä. Monikin taitaa harrastaa omiaan mieluummin kotinurkissaan, mutta yhdessä voisi kyllä saada mukavia vinkkejä ja inspistä touhuun.

Taidekassiani penkoessani löysin yhden keskeneräisen punatulkkutaulun. En edes muistanut, että olen sellaista maalaamassakaan. Täytynee sekin tehdä valmiiksi jossain vaiheessa. Toivottavasti kesää kohti löytyisi jostain insipistä tähänkin harrastukseen. Siitä on taas aikaa, kun olen viimeksi maalaillut, mutta ei sitä kannata näköjään pistää pensseleitään kuitenkaan santaan.