Meillä on mökillä erilaisia portteja, jotkut vievät jonnekin ja toiset huvin vuoksi ei minnekään. Välillä mietin porttien merkitystä elämässä. Ne on kuin pysähdyspaikkoja, joissa voi levähtää. Voi myös avata jonkun portin tai sulkea sen takanaan. Aina on kuitenkin joku portti avoinna, jota ei voi sulkea perässään ja välttämättä sitä ei edes tarvitse sulkakaan. Portit ovat kuin etappeja matkan varrella ja taas jaksamme vahvempina ja voimaantuneinpina jatkaa matkaamme eteenpäin.

1859591.jpg

Joskus tuntuu ehkä siltä, että kaikki portit ovat suljettu, eikä ole ulospääsyä tilanteesta olemassakaan. Aina kuitenkin kannattaa etsiä avoimia portteja. Emme ehkä olekaan niin umpikujassa, kuin luulimme.

Alku keväästä tuntui ehkä mielessäni siltä, että onko tämä se viimeinen portti, joka sulkeutuu edessäni, kun syöpäepäily iskostui mieleeni. Kuitenkin olen jo vuosien saatossa saanut kokea, että mahdottomaltakin tuntuvista tilanteista voi todellakin selvitä. Unelmat jaksavat kantaa eteenpäin ja usko siihen, että olen vielä tärkeä ja minua tarvitaan. Suuntaan matkaani seuraavalle portille. En voi tietää mitä siellä odottaa, mutta haluan mennä eteenpäin.

1859582.jpg

Ajatukset rönsyilevät, niin kuin tämä humalaporttikin. Jotain niin elinvoimaista kuitenkin siinä versoaa...ei kannata luovuttaa. Jatkan matkaa seuraavalle portille....

1859586.jpg

Jotain sinistä......näin sitä morsiamellakin pitää olla, onnea tuottamaan. Kärhöt ovat kukkimassa tämän portin pielessä ja ukonhattu kumartaa tervehdykseksi tulijalle.

1859584.jpg

Nyt on jo aika levähtää ja nähdä, että ruusut jaksavat kukkia sittenkin. Elämä jatkuu.....

1859593.jpg

Matkamme jatkuu tuntemattomaan, mutta ei kannata pysähtyä paikoilleen mittimään ja suremaan sinne ensimmäisen portin pieleen. Avoimia portteja löytyy, kun vaan niitä kohti jaksaa taivaltaa. Aurinkokin jaksaa jälleen säitelyllään kirkastaa tietämme. Tämä portti on omenapuuportti, joka on tehty vanhan omenapuun rungoista ja se kestää vaikeimmatkin sateet. Portti johtaa lähdekaivolle....elämän lähteelle.