Nyt siis jännittämään, ketä joulupukin arpajaisonni suosi tällä kertaa. Tontut olivat ahertamassa tai tiedustelukäynneillään naapureiden nurkissa katsomassa onko kilttejä lapsia. Siksi minun pitikin ihan omin avuin selvitä tästä vastuullisesta urakasta eli arvonnasta. Arpoja oli siis kahdeksan ja jotta en voisi itse arpoihin mitenkään vaikuttaa, niin löysin kätköstä lapinpojan neljäntuulen lakin. Lakki on Palojärveltä taannoin tullut isäni mukana tuliaisiksi pojalleni ja se isän hyvän lappalaistutun Ingerin tekemä. Korea kuin mikä tuo hattu Minullakin on 60-luvulta lapin puku kaapissa ja sellaiset kippurakärkiset poronkarvajalkineet. Tosin olen ihan paljasjalkainen stadilainen, mutta isä oli sellainen "lapinhullu". Hänellä oli lappalaisia ystäviä paljon ja hän viihtyi lomaillen siellä Palojärven Hettassa.
No, asiasta kolmanteen. Minunhan piti suorittaa arvonta.

271159.jpg

Tähän neljäntuulen lakkiin siis pistin kaikki arpaan oikeutet numerot eli ne kahdeksan osallistujaa, jotka ehtivät kommentoida määräaikaan mennessä.

271164.jpg

Valmiit...paikoillanne....hep....

271186.jpg

Arvonta suoritettu. Arpaonni suosi tällä kertaa arpaa numeroa 4, jonka takaa löytyy kommentoijan nimi.... Nelmi. Onneksi olkoon. Olisitko ystävällinen ja laittaisit sähköpostiini yhteystietosi, niin lähetän sinulle jouluisen arpajaispaketin ensi viikon puolella.

Kiitos kaikille hauskoista joulumuistoista!

Oma joulumuistoni:
Liityy jouluun 31-vuotta sitten, jolloin odotin esikoistani, jonka laskettu syntymäpäivä olisi ollut joulupäivänä. Minulla oli todettu raskausmyrkytys ja jouduin sen vuoksi sairaalaan jo joulukuun alkupäivinä ja synnytys oli määrä käynnistää heti kun vauva olisi sen kokoinen, että käynnistykseen voitaisiin ryhtyä. Alkuunsa yritettiin käynnistää 13.12 ja sitten 15.12 ja kolmas kerta toden sanoi eli 18.12 syntyi terve tyttö. Verenpaineeni oli ollut kovin korkea raskauden loppuvaiheessa ja maksa-arvotkin olivat olleet koholla, joten jäi mietityttämään, että pääsisinkö kotiin jouluksi. Jouluaatoksi kyselin kotiin pääsyä ja lääkäri sitä empimään. Sanoin, etten ole kauppaankaan päässyt ollenkaan, kun viikkoja on vierähtänyt sairaalassa. Sillä ehdolla sitten pääsin kotiin, että siellä olisi joku auttamassa. Pienoinen hätävale, että äiti on. Tosin mies ja veljeni olivat leiponeet elämänsä ensimmäiset joulutortut ja äiti tehnyt jouluruokia. Niin se aatto sitten kului kotona niin erilaisena kuin koskaan aiemmin. Nyt meitä oli kolme ja aattona keitettiin iso padallinen vettä saunassa ja pestiin vauvan sideharsovaippoja. Joulun olin aiemmin tottunut viettämään ison perheen osana, kun olin suurherheen kasvatti. Tästä se meidän perheen oma joulun vietto sitten alkoi ja vaikka olimme kaksin pienen vastasyntyneen kanssa, niin se oli onnellinen joulu. :)