Valokuvatorstain 39. aihe on kodikas, kotoinen:

464732.jpg

Saanko esitellä makuuhuoneemme. Se on mieleiseni....kodikas ja kotoisakin. Siellä on parisängyn omalla puolellani sähkösäätöinen sängyn pohja, jonka hankimme muinoin, kun selkänikamani oli luhistuneet ja en päässyt omin avuin vuoteesta ylös. Alkujaan oli käytössä kunnallinen lainasänky, joka oli myös sähkökäyttöinen ja yöllä jos minulle tuli hätä, niin tartuntapihdeillä yritin huitoa miehen puolikasta metrin päästä omasta sängystään auttamaan. Oli se sitten hankalaa. Viimein päätettiin ostaa sänky ja tästä säätöpohjasta olen hyötynyt kovin paljon. Tosin entinen tuttavani sanoi: "Mitä ihmettä sinä teet yli 10 000 mk maksavalla sängyllä? Sillä rahalla pääsisi Austraaliaan". Höh...pääsisi Austraaliaan, jos pääsisi edes kävelemään. Mitä minä Australiassa tekisin. Päivät pitkät kuluivat sängyssä, odottaen miespuolista kotiin. Äiti kävi päivällä katsomassa että pärjään, keitti aamukahvit termariin, laittoi tv: n päälle ja siten pärjäsin ruhtinaallisessa sängyssäni iltapäivään asti, kunnes perhe tuli kotiin. Kumpi olisi ollut tärkeämpi...sänky vai matka? Minulle sänky....sillä siinä vietin suurimman osan ajastani vuorokaudessa ja sen piti olla sellainen, että siinä pystyi viettämään sen ajan ilman lisäkipuja. Nikamat kun olivat selkärangasta nurtuneet kortisonin vaikutuksesta ja pitkästä sairaalamakaamisesta.

Nykyäänkin on mukava huonolla selällä istuskella sängyn selkänoja ylhäällä ja lukea päivän lehteä tai tehdä siinä muuta tarkkuutta vaatiivaa hommaa.  Yksi josta en luopuisi....on tämä kotoinen sänkyni.