Lankarohmun saavuttua kotiin shoppailuretkeltään tuli pienoinen kiirus valmistautua illan pikkujouluihin. Potialsyhdistys oli järjestänyt pikkujoulut Porvooseen Kiialan kartanoon. Kiiala oli tuttu syksyiseltä työpaikan eläkeläisten retkeltä.
Miehen tultua kotiin, valmistauduimme lähtöön. Autokuski ei tyytynyt joukkoliikenne kyytiin, vaan hurautimme kaupunkiin omalla autolla. Parkkipaikat ovat tiukassa näin perjantai-illalla, mutta yksi loosi oli jätetty onneksi meille puiston kulmaan teatterin lähettyville. Niinpä suuntasimme matkamme kohti Mikonkatua, josta tilausajolinjurimme lähti kohti Kiialan kartanoa.

Tunnelma oli paikan päällä hyvin juhlava. Orkesteri soitti musiikkia ruokailun lomassa ja pöytä oli ketettu sesongin herkuilla. Tarjolla oli kinkun lisäksi perinteisiä laatikoita ja herkullisia salaatteja. Ruoka maistui hyvältä, niin kuin yleensä aina ensimmäinen jouluateria, joka aloittaa joulun ajan. Lauloimme kauniita perinteisiä joululauluja, nautimme kahvin kanssa ihanasta glögijuustotortusta. Innokkaana odottelin orkesterin ensimmäisiä tahteja, jotta pääsisi tanssiparkettia testaamaan. Harmillista, että kotiin lähtö oli sovittu jo klo 22, joten tanssimiseen jäi aikaa vain noin tunnin kieppeillä. Pääsimme osallisiksi miehen kanssa tanssikilpailuun, jossa viidellä parilla oli 4 tuolia ja se pariskunta putosi pelistä pois, joka jäi tanssin päätyttyä vaille penkkiä. Meitä lykästi...täpärästi hävisimme ja näin pääsimme kisan kakkosiksi. Palkintona saimmme Food Jewelsin visakoivuisen avainperäenkelin. Se oli söpö ja alkuperä oli Ylläksen reissulta myymälästä saatu lahjus. Kello näytti aika tarkalleen jo lähtöaikaa, joten hieman pettyneinä lähdimme autolle, sillä oli sääli jättää orkesteri soittamaan niin hyvää tanssimusiikkia. Näin se vaan on, että kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Tässä yökyöpelinä kirjoittelen, etten yön aikan unohda kaikkea tapahtunutta.