Saimme viime jouluna lahjaksi mieheni kanssa elämyskokeilun hohtogolfiin. Keilailua olikin jo tullut tuossa muodossa kokeiltu, mutta ei vielä tätä golfausta. Aikaa kului ja jotenkin tuntui niin orvolta lähteä kokeilemaan jotain sellaista, joka tuntui niin nuorten jutulta ja vielä johonkin Flameingoon eli isoon elämyspaikkaan. Lahjakortti oli jo mennä umpeen eli olisi ollut voimassa vain jouluaaton aattoon. Niinpä tilasin viime lauantaina meille rata-ajan ja lähdimme iltapäivällä kokeilemaan miltä tuo golfailu tuntuisi. Netistä luin, että paikan päällä olisi 10 normaali hohtogolfrataa ja lisäksi olisi neljä rataa kauhualueella. Kuulosti aika pahalta. No, pitihän se kokeilla.

Pekka kokeilee onneaan

Oikeastaan tuntuikin ihan heti mukavalta tuo hohtogolfaaminen. Siihen aikaan ei vielä ollut kovin pahaa ruuhkaa radoilla kun mentiin, mutta jo hetken päästä paikalle valui ihmisiä ja nuorisoporukoita golfaamaan. Menimme vähän epäjärjestyksessä ratoja, jotta ei tarvinnut jonotella ihan numerojärjestyksessä.

Joukossa oli myös hieman kimurantteja rataosuuksia, mutta ne olivat hauskan haasteellisia.

Näytti hauskan näköiseltä, kun pallot ja mailanpäät hohtivat fosforiväreissään.

Paikka oli somistettu hauskoin laittein ja neonvärisin koristein.

Hui, vuorossa ne karmivat kauhualueen rataosuudet. Ne olivat ovien sisällä piilossa, jotta eivät perheen pienimmät pääsisi sinne ja pelästyisi. Kaksi karmivaa kummitusta oli jo oven yläpuolella.

Tuo oli kyllä aika paha, kun ruumiit nytkyivät ja rämisivät paikallaan ja tilassa oli kummallinen tuhkan haju. Kunnialla saimem kuitenkin rataosuudet läpi.

Kummitusosuus jatkui vielä tämän pisteen jälkeen kerran ja sitten oli viimeinen kohde, jossa piti ampaista pallo hain suuhun. Ei yhtään hassumpi kokemus ja onneksi ehdimme käyttää viimevuotisen joululahjamme, ennen kuin se olisi ollut mitätön. Saattaisipa tuonne toisenkin kerran joskus eksyä.