Tänään (siis perjantaina) olin Kirralla vuosikontrollia edeltävällä labrakäynnillä. Silloin on tarkoitus ottaa aina iso maksapaketti sekä muita verinäytteitä. Lisäksi pitää kerätä vuorokausikeräys ja lisäksi pariin putkeen näytteet. Oikeasti tämä laboratoriokäynti olisi ollut maanantaina, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä, että gastron ylilääkäri soittaisi minulle sillä aikaa, kun puhelimeni olisi mahdollisesti labrakäynnin johdosta suljettuna. Katsoin parhaaksi muuttaa siten tätä käyntiäni.Ylilääkärin pitäisi soittaa minulle sen jalkahoidon vuoksi, kun oli vähän kiukkuinen polille soittaessani, saamastani vastauksesta. Näytti siltä, ettei kaikki lääkärit kommunikoi keskenään ja saapas ei tiedä, mitä kenkä tekee.

Arvata vain saataa, että muistinko tuon keräyksen enää torstai-aamuna. Keräys oli määrä suorittaa keskiviikkoillasa torstai-iltaan. Harmitti, että unen pöppörössä unohdin koko asian ja keräys meni mönkään. Soitin labraan ja selvitelin mitä tekisin. Oli aloitettava koko juttu alusta. Onneksi keksin, että kerään kuitenkin tuon satisin ja vien sen käyntini yhteydessä. Ainoa ongelma oli vaan se annettava näyte, jonka vuoksi joutisin ramppaamaan kaupungilla muutaman tunnin, ennen kuin näyte voitaisiin antaa.

Saalis kassaissani suuntasin kohti sairaalaa. Jostain kumman syystä tulee aina se sama juttu mieleen, että mitäs jos joku varastaisi pissani matkalla. Kaupungissahan liikkuu kaiken maailman kassivarkaita. Olisihan se tietty aika huvittavaa, vaikka harmittaisikin vaivalla tehty homma. Turvallisesti sain aarteeni määränpäähän.

Yksi ainoa labroratoriotätsy oli paikalla. Oli vähän hankalaa, kun hänen piti ottaa potilaita vastaan, samalla vasta tuleviin puheluihin ja osastoilta tivattiin ottamaan heti tiettyjä näytteitä. Eihän yksi ihminen voi joka paikkaan revetä. Aika kauan aikaa tuhraantui näiden järjestelyiden kanssa labrassa, mutta eihän minulla mitenkään kiire ollut, kun piti muutenkin tappaa aikaa. Lopulta pääsin pois ja päätin lähteä Uffille ja Fidaan käymään. Uffilla oli "hullut päivät", kuten stokkalla konsanaan. Siellä myytiin lähes kaikki kahdella eukolla ja ihmisiä tungeksi, kuten hulluilla päivillä konsanaan. Itse ostin kolme vaatekappaletta eli kuudella eukolla yhteensä. Sitten kävin vielä Fidassa, mutta siellä olikin jo kallimpaa, tällä kertaa. Aika olikin kulunut niin sukkelaan, joten katsoin viisammaksi palata takaisin labraan viemään viimeistä näytettä.

Kirralla on leppoinen tunnelma. Siinä labran edessä odotellessani meni muutama tuttu hoitaja ja lääkäri ohitse ja kyseli kuulumisia. Harvoin isommassa Meikussa näin tuttavallista henkilökuntaa tapaa. Aina siellä jonkun tutun potilaskaverinkin tapaa. Kävin vielä päiväkahvilla, jota en ollut pitkän päivän aikana voinut nauttia ja sitten oli aika lähteä kotiin. Vähän kyllä pelästyi ratikassa, kun ehdin viime tippaan ja ovi avautui, mutta ehdin vain puoliksi vaunuun, niin ovi meinasi sulkeutua ja se oli jo liinteessä. Onneksi kuljettaja pysäytti sen ja odotti vielä varmuudeksi hetken. Se oli kyllä aika pitkä vaunu ja ihmettelen, että mitenkä kuski näkee kaikki tulijat ja lähtijät. Onkohan siinä ovessa joku liiketunnistin?

Keskiviikkona sitten jännittää taas mennä vuosikontrolliin, kuulemaan tuomiota. Se vuosikontrolli on aina sellainen tarkempi välietappi. Muistan erään maksansiirron saaneen vanhamman miehen, joka taannoin aina kontrollista meni leipomoon ostamaan itselleen vadelmatäytekakkua, kun kaikki arvot olivat hyvät. Minä taas taidan juhlia tässä tämän tästä, viikon verran.