Tarinamaanantain 7. aihe:

Ystäväni Helena (nimi muutettu) oli sairaalassa. Vaikean leikkauksen jälkeen oli vuosien saatossa ilmennyt ongelmia ja jouduttiin asettamaan sappitiehyeisiin sellaisia suntteja eli putkia, jotka pitivät sappitiehyet avoinna. Toimenpide oli suoritettu, Helena lepäili osastolla vuoteessaan. Aikojen päästä alkoi harmittaa nenässä pidettävät happiviikset ja hän toivoi niitä otettavan pois. Happiviiksien kauttahan kulki hengitettävää ilmaa pullosta, kun omat keuhkot eivät välttämättä olisi jaksaneet toimia niin hyvin.

Hoitaja kuitenkin selitteli kuinka tärkeää on pitää noita viiksiä vielä ja ei antanut lupaa poistaa niitä. Jonkun ajan päästä kun hoitaja poistui huoneesta, niin huonetoveri suuntasi katseensa avoinna olevaan ikkunaan. Arvatkaapas mitä....Happiviiksien letkun pää roikkui ikkunasta ulos. Mitenkä se oli sinne joutunut? Liekö viikset laittanut hoitaja samanaikaisesti avannut ikkunaa ja kädestään jättänyt letkun pään ikkunan ulkopuolelle. Todellakin raitista ilmaa. Sitä tuli suoraan siis ulkoa letkun kautta nenään. Kyllä tytöillä riitti naurussa pitelemistä. Tätä juttua olemme monesti nauraneet jälkikäteen.