Perjantaina suuntasin sitten matkani aamupäivällä juna-asemalle, josta matka Järvenpäähän alkoi. Ensinnäkin taivaalta tuiskutteli räntäistä pyryä ja tuuli tuntui syksyisen kylmältä. Olin asemalla runsaasti etuajassa ja olisin ehtinyt aikaisempaan paikallisjunaan, mutta olin sopinut ystävättäreni kanssa aiemmin millä junalla menemme. Hakeuduinkin istumaan laiturilla olevalle penkille, joka oli siinä kohdassa missä paikallisjunan lipunmyynti ilmoitetaan olevan. Hetken siinä istuttuani viereeni on ilmaantunut joku laitapuolen kulkija. Siinä hän istui ja yritin katsella muualle, kunnes sieraimiini tuli kammottava piipun haju. Mies lutkutti piippuaan intohimoisesti ja niinpä minun oli poistuttava takavasemmalle. Arghh..vähän nyppi. Minähän istuin siinä ensin ja sitä paitsi ei nuo katokset ole kyllä tarkoitettu tupakoivien suojaksi. Eräs naishenkikö näki tilanteen ja tuli sanomaan miehelle, että on törkeää käytöstä tuollainen ja matkustajat joutuvat siirtymään tavaroineen muualle Mies istui kylmän rauhallisesti poltellen piippuaan, eikä ilmekään värhtänyt ja saati sitten olisi edes puolustautunut tai sanonut muutakaan. Siinä aikansa istuttuaan hän lähti kävelemään. Ei aikomustakaan mennä junalla minnekään...oli vain ohikulkumatkalla. Kyllä hieman sieppasi. Onneksi juna tuli pien, sillä olin jo aika kylmissäni.

230139.jpg
Tuusulan Onnela...Toukolan rakennus

230159.jpg
Vanhan rantatien varrela on paljon kulttuuri nähtävyyksiä

Järvenpään asemalta matkasimme "noutajan" matkassa Onnelaan. Paikka on siis Näkövammaliiton omistama. Huoneet olivat tilavia ja paikkana se oli mukavan rauhallinen ja suhteellisen pieni. Päivän aloitimme lounaalla ja sitten oli koulutusta aiheesta eli lisätietoa jo toimineille kokemuskouluttajille ja myös toiminnan aloittaneille. Päivä oli antoisa.

230149.jpg
Halosenniemen  museon  päärakennus, taiteilija Pekka Halosen ateljee


Iltapäivällä lähdimme autokyydeillä Halosenniemeen, sillä suunniteltu Ainolan reissu jäi tekemättä, sillä Ainola olikin jo tähän vuodenaikaan suljettu. Halosenniemi oli oikein hieno retkikohde. Opas kertoi paikasta ja sen historiasta. Kiertelimme vielä lopuksi Halosenniemen puutarhassa. Palattiin päivälliselle ja muutaman tunnin päästä olikin meille varattu rantasauna iltapaloineen. Meillä oli oikein hauskaa saunalla ja hauskuttelimme toisiamme mieleen painuneilla leikeillä ja vitseillä. Kello oli kyllä aika paljon kun vihoin ja viimein kävimme yöpuulle.
Aamusella olisi kyllä väsyttänyt, mutta täytyi rientää aamupalalle. Tarkoitushan oli mennä Polkurastille eli kävellä Aleksis Kivan kuolinmökille, mutta sovinnolla päätimme jättää reissun, sillä huomasimme aikataulun olevan sen verran tiivis, jottä päätimme kuitenkin jatkaa uurastusta ja jättää sen kävelyretken suosiolla väliin. Tosin se olisi ollut suljettuna ja olisimme päässeet vain kuikuilemaan ikkunoista eli vähän tyhjän päiväistä.
Kahden maissa matka suuntautui kotia kohti päiväkahvin jälkeen. Mies tuli hakemaan autolla ja käväistiin sikäläisen kirppiksen kautta. Tosin aikaa oli alle puoli tuntia, kunnes se suljettiin. Pikaisesti käveltiin käytävät pitkin ja poikin. Jotainhan sieltä kuitenkin matkaan tarttui. Puolessa välissä matkaa auton jarrut sanoivat sopimuksensa poikki eli jarrutanko petti. Onneksi käsijarrujen turvin saatiin auto miehen työpaikalle, josta päästiin jatkamaan matkaa muulla kyydillä. Harmillista, sillä taas tulee ylimääräisiä kuluja ja parin viikon päästä pitäisi lähteä Kuhmoisiin kuulokuntoutukseen. Toivottavasti auto saadaan kuntoon siihen mennessä.