Ystävättäreni lyhyeksi jäänyt avioliitto katkesi ikävällä tavalla....syöpä vei miehen aivan liian varhain. Tänään tein aamulla hänelle suruvalittelukortin ja laitoin sen illalla postiin. Tosin hauajaiset ovat huomenna, mutta en ehtinyt tutustumaan tähän hänen mieheensä, joten laitan hänelle kortin ja ei kai haittaa, jos se menee perille vasta hautajaisten jälkeen. Otan sydämestäni osaa, hänen menetykseensä.

1520530.jpg


Et ole sittenkään yksin

Tulee päiviä jolloin et jaksaisi jatkaa
tätä yksinäistä, mutkaista matkaa.
Niin raskaalta kulkea tuntuu tie,
et ehkä tiedä, minne se vie.
Ne jotka kulkivat sen aikanaan,
eivät palaa takaisin kertomaan
miten surujen metsässä suunnistetaan,
tai kuinka ikävän portit avataan
tai koska ja missä tavataan.
Se on paikka, josta vaietaan...
Vai onko juuri tuo oksa tässä
rakas käsi kättäsi etsimässä?
Ja kun tuulen hiuksillas leikkivän luulet,
ole hiljaa, kaivatun äänen kuulet,
hyväilee sinua rakkaat huulet.
Hänen hymyään luontokin hymyilee,
puhu, ystävä, kyllä hän kuuntelee


Voimia!