Tänään kuuntelin Yleisradion maakuntaradiota, jossa professori Höckerstedt kertoi siirtoelinten puutteesta ja elinluovutuksen kriteereistä.
Olen tämän asian kanssa ollut ajan hermoilla ja seurannut keskustelua elinlsiirtojen alamäestä. Tänä vuonna elinsiirtoleikkauksissa on tapahtunut yllättävä käänne, sillä siirtoelimiä on huomattavasti vähemmän ollut tarjolla, kuin viime vuonna. Leikkausten määrä on vähentynyt ja potilaista on sen vuoksi kuollut leikkausjonoon. Elisiirtokirurgeilla on suurempi kapasiteetti suorittaa elinsiirtoja, mitä keskussairaaloista on on siirtoelimiä tarjolla.
Olen kokenut hyvin henkilökohtaisesti miltä tuo odottaminen tuntuu, kun lähtölaskenta on jo käynnissä ja aikaa on rajallisesti enää jäljellä. Päivät tuntuvat hiipuvan pikkuhiljaa kohti loppuaan.

Ohjelman mukaan n, 20-30 potilasta menehtyy siirtojonoon. Tänä vuonna on menehtynyt myös pieniä lapsia ja nuoria henkilöitä, sillä esim. maksansiirtoa ajatellen, ei ole olemassa mitään korvaavaa hoitoa, joka hoitaisi sairaan maksan tominnat. Maksa on ihmiselle elintärkeä elin ja ilman sitä ei ihminen selviä hengissä.

1012955.jpg



Kätevästi elinluovutuskortteja voi tilata netistä "Lahja elämälle"-sivustolta ja niitä voi myös ilmaispuhelimen kautta itselleen tai vaikkapa suuremmallekin porukalle, esimerkiksi työpaikalle.

Monesti ihmiset miettii seuraavia asioita elinluovutuksen suhteen:

Moni miettii ikäänsä, terveyttää ja nauttimiaan lääkkeitä vasta-aiheena elinsiirtoon. Ei ole olemassa ikärajaa elinluovuksen suhteen....ei ala-, eikä yläikärajaa...Siis turhaan sitä miettii, että kelpaako omat elimet iän puolesta.
Sairauksiaankaan ei tarvitse itse mittiä, sillä elinsiirtokirurgit arvioivat tarpeen tullen sen puolestasi. Ihmiseltä voidaan siirtää neljä elintä tai oikeastaan viisikin, kun ihmisellä on kaksi munuaista. Lisäksi voidaan siirtää sydän, keuhkot ja maksa. Näin voi useampi ihmien saada kauttasi uuden elämän. Lääkkeidenkään takia ei kannata miettiä soveltuvuuttaan, sillä tohtorin mukaan vähän eri lääkkeet vaikuttavat eri elinten toimintaan ja sen mukaan voidaan joitain elimiä käyttää.
Itse ei oikeastaan tarvitse pohtia mitään muuta kuin sen, että on halukas auttamaan toista tuntematonta ja antamaan oman kuoleman jälkeen jollekin elinsairaalle vielä mahdollisuuden uuteen elämään.

Väestöstä noin 18 % on elinluovutuskortti, mutta kyselyiden pohjalta 80% kansalaisista olisi valmis luovuttamaan elimiään kuolemansa jälkeen.
Pari kertaa vuodessa kampanjoidaan elinluovutuskorttien puolesta, mutta niitä saa jatkuvasti tilaamalla Musilista. Rahan puute estää isomman kampanjoinnin. Olisihan se hienoa, jos jokaiseen kotiin voitaisiin laittaa kortteja tai jokin elinluovutuskaavake, jonka perheen jäsenet täyttäisivät. Monessa maassa on sellainen tapa, että ne ihmiset, jotka vastustavat elinluovutusta, allekirjoittaisivat kiellon. Muussa tilanteessa  siirto voitaisiin sitten tehdä. Suomessakin ollaan tekemässä uutta lakiehdotusta, tämän asian suhteen. Elinsiirtojen osalta myös oma mielipide ratkaisee, vaikka omaiset olisivat sitä vastaan. On paljon helpompaa keskustella tämä asia jo eläessään valmiiksi ja antaa oma kantansa läheisten tietoon. 18-vuotias voi itse päättää kannastaan, mutta alle18-vuotiaan on keskusteltava vanhempiensa kanssa asiasta.

Mikä ratkaisee, kenelle tarjolla olevat siirtoelimet menevät?
Sopivuus on tärekin kriteeri. Luovuttajan ja saajan veriryhmä ratkaisee, sillä sen on olta sama. Sairain tai pidempään odottanut ovat etusijalla. Elimissäkin on kokoeroja ja se on otettava myös huomioon siirrettäessä, kenelle on sopivin sen suhteen. Munuaissirrossa ratkaisee myös kudosyhteensopivuus.

Mistä moinen elinpula sitten johtuu?
Jonossa on tavallista enemmän elinsiirron tarvitsijoita. Lisäksi ongelma saattaa johtua myös sosiaalihallinnon ongelmasta, eli sairaaloissa on liian pieni resurssipula ja näin moni aivokuollut henkilö jää vaille tarvittavaa tehohoitoa, jotta elinluovutukseen voitaisin ryhtyä. Siirtotoiminta sujuu kitkattomasti 1/3 osassa keskussairaaloita. Elinsiirtoryhmä kiertää kouluttamassa sairaaloiden henkilökuntaa tätä toimintaa varten, mutta se vaatii myös paikallista koulutusta sekä aktiivista hoitohenkilökuntaa.
Elinsiirtotoiminnan tavoitteet ovat, että sopiva elinluovuttaja löytyy ja sopiva saaja löytyy.

Toistaiseksi ei ole olemassa mitään rekisteriä, jonne voi ilmoittaa elinluovutushalukkuutensa. Elinluovutuskortti lompakossa ja läheisille kertominen, omasta kannastaan auttaa tosi paikan tullen. Vain aivokuolleilta voidaan elimiä ottaa talteen ja lähiomaiset voivat luovuttaa toisen munaisensa, jos se sattuu potilaalle soveltumaan.

Tässä tohtorin tärkeä pointti:
"Jos itse sairastuisit, niin olisitko itse valmis ottamaan siirtoelimen, oman henkesi pelastamiseksi?" ...jos vastasit kyllä, niin kannattaisi varmaan allekirjoittaa itsekin elinluovutuskortti, ellei sellainen satu jo lompakossa olemaan.

63413.jpg