Maantantain kotiseutukierroksella kuvasin Töölönlahden rannassa kahta kaunista joutsenta pitkän tovin. Tässä muutamia otoksiani. Kannatti siis lähteä kävellen keskustaa kohti. Muuten nämäkin kaunottaret olisivat jääneet näkemättä.

1657785.jpg

Rantakiveyksillä oli varmaan mukavaa nauttia kesäisestä kauniista päivästä.

1657810.jpg

Välillä piti kuulostella tarkkaavaisena, mitä ympärillä tapahtuu...valmiina lähtöön, tiukan paikan tullen.

1657799.jpg

Sitten kalalokki tuli hieman liian lähelle saalistamaan, joten joutsenella näytti olevan jotain mielessään ja lokki lähti kiveltä lentoon.

1657803.jpg

Toinen joutsenista kurkotteli pitkää kaulaansa. Tällainen on sitten kai se niin sanottu "joutsen kaula".

1657791.jpg

Sitten piti hieman välillä tuulettaa.

1657812.jpg

Kaksin kuitenkin aina on kaunehimpi.

Tähän sopii hyvin J.L. Runebergin kirjoittama Joutsenruno.

Pilvien rusko reunalta,
Lens’ joutsen riemuissaan,
Ja istu virran rannalla,
Ja lauloi iloissaan.
Pohjolasta hän lauleli,
Kuin siell’ on kaunoinen,
Kuin päivä siell’ unoutteli,
Ett’ mennä levollen.
Kuin siimes siell’ on herttainen,
Suojassa koivujen,
Kuin joka laks’ on kultainen,
Ja raitis aaltoinen.
Kuin äärettömän suloista,
Siell’ olla ystävä,
Siell’ uskollisuus kukoistaa,
Ja sinn’ on rientävä.
Näin kaiku aallolt, aaltoilen,
Ylistys-äänensä,
Sukelsi kultans’ rinnallen,
Näin oli virtensä:
”Jos ei elämäs’ onnesta,
Saa vuodet sanella,
Sait pohjan virrall’ rakastaa,
Kesässä laulella!”