AATONAATON TUNNELMISSA:
Jouluaatonaatto oli kiireinen kaikkine jouluruokien tekemisineen, mutta iltapäivän aikaan helliti hetkeksi, joten päätimme lähteä Helsingin Pitäjän kirkolle eli Pyhän Laurin kirkolle laulamaan vielä viimetippaan kauneimpia joululauluja. Samalla saimme vietyä kummitädin ja -sedän haudalle kynttilän valaisemaan jouluksi.

1157842.jpg

Ensin menimme kirkkoon, sillä ei kannattanut jättää istumapaikkojen hakua aivan viimetippaan, sillä epäilin kirkon täyttyvän nopeasti muistakin innokkaista joulutunnelman hakijoista. Lisäksi kun vielä kirkko on äärimmäisen kaunis ja tunnelmallinen. Päätimme mennä ylös urkuparvelle istumaan.

1157841.jpg

Kirkossa olisi ollut valtavasti kaunista kuvattavaa. Tässä hieman esimakua urkuparvelta katsottuna.

Painetusta vihkosesta lauloimme tuttuja ja vähän uusimpiakin joululauluja ja lumettomasta joulusta huolimatta joulutunnelmasta sai napattua kiinni. Kirkko oli niin täynnä, että kuulema ei koskaan ole ollut. Vaikka kirkkoon mahtui valtavasi kuulijoita, niin silti parikymmentä henkilöä joutui seisomaan joulualaulutuokion ajan. Turvallisuussyistä annettiin kuitenkin alussa hätäpoistumisohjeet jos sattuu jotain.
Yhteislaulun jälkeen käväisimme haudalla ja samalla ihailin aatonaaton kynnilöiden loistetta haudoilla ja yleensäkin hautausmaalla.

1157844.jpg

Pitäjän kirkolla on hyvin vanhoja hautoja, mutta myös uusia ja hautausmaa-alue on laajentunut jo melko pitkälle kirkosta. Hautoja on kauniisti kumpareidenkin päällä ja kynttilöiden loiste näkyy pitkälle näin tummana talviyönä.

JOULUAATON HARTAUTTA:
Jouluaattona  kuuluu tapoihin kuunnella televisiosta ensin päivällä Turussa annettava Joulurauhan julistus. Iltapäivällä oli ohjelmassa Malmin hautausmaan isossa kappelissa oleva aaton jouluhartaustilaisuus. Tunnetusti hautausmaalle päin on aattopäivänä ruunkaa ja sen saimme kokea jo päästessämme suhteellisen lähelle hautausmaan kulmaa. Päätimme kiepata kiertotietä ohjeiden mukaan Pihlajamäen kautta, mutta samanlainen ruuhka oli sielläkin suunnalla. Pahaa aavistin, että emme ehtisi paikanpäälle kun tilaisuus alkaisi. Olisi kurjaa tehdä vain huviajelu hautausmaalle sen vuoksi, että ei ehtisi ajoissa paikan päälle. Kymmenisen minuuttia myöhästyimme jonottamisen vuoksi kappelista. Hupsista....kappeli oli tupaten täynnä ja jouduimme jäämään oven eteen passiin. Seisoimme haratustilaisuuden ajan. Ohjelma kesti noin puolisen tuntia ja oli kaunis ja tunnelmallinen,. samoin kuin tämä vanha hautausmaan kappelikin. Kun viimeksi tulee sisään, niin pääsee ensimmäiseksi pois...se hyvä puoli siitäkin oli. Oli pienoin kiirus kotiin katsomaan jos aaton juhlavieraat olisivat jo saapuneet meidän poissa ollessamme. Onneksi ehdimme ajoissa kotiin.

Edit:
Koska jouduimme seisomaan tilaisuudessa, niin meillä ei ollut virsikirjojakaan apuna hartaustilaisuudessa. Ihmettelin kovasti virren 31 sanoja, kun sävel oli tuttu "En etsi valtaa loistoa...". Sanat tuntuivat tosin vieraitla, vaikka olinkin ollut jo parissa joululaulutilaisuudessa. Täältä löytyi virteen 31 virsikirjan uusitut sanat. Piti vain kuunnella sujuvasti muiden laulua ja ihmetellä.

1157859.jpg

Taka-alalla olevassa kappaleissa olimme kuuntelemassa Joulun sanomaa.

Meillä on tapana käydä läheisten ja ystävien haudalla vasta aattoiltana, jolloin ruuhkaa ei ole aivan niin paljon ja tunnelma on aistittavissa, kun tuhannet valot tuikkivat haudoilla. Itse tykkään juuri tästä tunnelmasta. Muistan kuinka aikoinaan lapsena katselimme keittiön ikkunasta hautausmaan kynttiläloistoa, kun siihen aikaan muurikin oli sen verran matalammalla että näkyi hyvin hautausmaalle. Nyt asumme hieman etäänpänä, joten ei ole mahdollista nähdä, mutta tokkopa silloisesta lapsuudenkodistanikaan enään näkyisi yhtään hautausmaalle asti.

Illalla siis kävimme oikein porukalla kiertämässä haudoilla. Muistimme edesmenneitä ystäviä, unohdettua sukuhautaa, vuokraisäntää, isää, mummoa ja vaaria, setiä, serkkua ja tädinmiestä. Kynttilät hupenivat matkan varrella ja joulu toi taas mieleen nämä poisnukkuneet ja edesmenneet joulut ja muut mukavat ajat. Hetki aikaa taas muistella heitä.

1157879.jpg

Hautausmaalla oli valaistuja joulukuusia, joidn valoloisto näkyi kauniisti pimeässä. Hautausmaalta oli jo aika kiiruhtaa kotiin viettämään omaa hiljaista ja rauhallista aattoiltaa.

JOULUPÄIVÄN TUNNELMOINTIA:

Joulupäivän illan suussa käväisimme veilä Maunulan Uurnalehdossa, jossa on mieheni parhaan kaverin hauta. Hän kuoli toissa vuonna ja jälkeen jäi paljon yhteisiä ja mukavia muistoja. Uurnalehto oli kauneimmillaan siihen aikaan illasta.

1157877.jpg

Monella hautasmaalla on paikkoja, joihin voi jättää kynttilöitä muualle haudattujen muistoksi. Niitä näytti olevan täällä monissa paikoissa. Tämä ristinpaikka oli yksi näyttävimmistä paikoista hautausmaalla.

1157889.jpg

Myös tässä kuvassa on näyttävästi muistokynttilöitä valaisemassa pimeyttä.

1157890.jpg

Uurnalehdon joulukuusi

Näissä hartaissa tunnelmissa vietimme osan joulusta ja perhe toi oman ilonsa joulun viettoon, josta kirjoitan vielä enemmän.