Istuin vielä iltamyöhään tietokoneen äärellä, kunnes kännykkään tuli viesti. Havahduin, sillä viesti tuli kaukaa ystävältä, jonka mies oli hyvin vakavasti sairas. Sydän pamppaillen avasin viestin ja kyyneleet sumensivat silmäni, sillä luin vististä, että hänen miehensä nukkui pois tänään, vaikean sairauden uuvuttamana.
Tuntui vain niin pahalta, sillä ystävätär oli vihitty vasta runsaat kuukausi sitten, miehensä kanssa.
Laitoin viestin hänelle, että soita jos haluat. Hän soitti äsken ja juttelimme tovin puhelimessa tapahtuneesta.

En ole koskaan tavannut miestä, mutta suru tuntui niin sanoin koskettavalta. Elämä vaan on joskus niin epäreilua. Syvä osanottoni ystävälleni sekä hänen läheisilleen.

1466727.jpg

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois',
jos käsi ei enkelin kädessä ois'.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois'
sun kättäsi enkelin kädestä pois?