Sitä on tuntenut olevansa taas joulun alla ihan kuin uudelleen syntyneeksi. Joka päivä on ollut meno niin vauhdikasta. Eilen aamusella suuntasin matkani Toimintakeskukseen, jossa olen käynyt vähän vaihtelevalla menestyksellä syksyn aikana maalailemassa. Eilen oli suuri päivä. Siellä oli tarjolla joululounas edulliseen 4 euron hintaa. Pöydät olivat katettu kauniisti kahteen kattaukseen. Ensimmäinen kattaus alkoi varttia vaille 11, johon meillä oli äidin kanssa paikat lunastettu. Oli tarkolla alkuruokana sienisalaattia, erilaisia sillejä ja kirjolohifilettä sekä kananmunan puolikas mädin kera. Sitten oli jouluaterian vuoro ja lomassa kuulimme venäläissyntyisen esiintyjän laulua ja musiikkia. Oli niin tunnelmallista ja ohessa muksia kevennyksiä.

300158.jpg

Tästä se joulutunnelma alkaa. Tämä on kyllä jo järjestysnumerossa kaksi, kun syödään tämän joulun maissa jouluruokaa. Päälle päätteeksi oli tarjolla kahvia ja luumuhyytelökakkua. Kyllä oli tosi tönkkö olo kaiken tuon jälkeen. Sitten äidin luokse vähän sulattelemaan ruokaa ja virkkaaman joululahjahaastelahjaa. Sitten oli lähtö kuntosalille. Ei taida niinkään terveellistä olla, kun on juuri syönyt itsensä ähkyksi.

Ja näin kaupunki säästää:

Se mikä tässä lounasasiassa riepoo, on se että kaupunki on päättänyt kaikessa viisaudessaan lakkauttaa vanhuksilta ja syrjäytyneiltä tämän lounaan tarjoilun edulliseen hintaa. Kaupunki siirtää kokin ja vahtimestarin muihin tehtäviin, jossa heitä tarvitaan. Tämä on monen asiakkaan mielestä väärin ja he vastustavat tätä ateriapalvelun lakkauttamista. Aktiivit ovat ajamassa asiaa ja käyneet kaupunginvaltuuston kokouksessa asian kanssa. Täytyy vain toivoa, että tämä olisi pahaa unta ja toiminta jatkuisi ennallaan ensi vuonna. Muussa tapauksessa luulempa, että se hiljainen joukko ja vähäosaisten ryhmä, jotka kokevat kotoonta lähtemisen muutenkin vaikeaksi, jäävät siten jatkossa kotiin yksinään, koska ei ole enää syytä lähteä ulos toisten joukkoon syömään ja tapaaman muita.

Kuntosalille asti siis pääsin täpätäyden mahani kanssa ja tunti meni kuntoillessa. Sen jälkeen piipahdimme tavanomaisella kahvituokiolla lähikuppilassa. Edessä oli vielä Pääkaupunkiseudun Osteoporoosiyhdistyksen pikkujoulukahvitus. Näin ollen kotosalla olin sitten illalla joskus kahdeksan maissa, joten meneehän se päivä näinkin.