Sunnuntaina vietetään taas äitienpäivää. Tahdon myös itse toivottaa kaikille äideille, sijaisäideille ja isoäideille oikein hyvää äitienpäivää.



Maan päällä paikka yksi on
niin pyhä armas, verraton,
mi tarjoo lemmen turvaisan
ja kätkee onnen kalleimman.

Vain sydän äidin - tunnet sen -
näin hellä on ja lämpöinen.
Se riemuitsee sun riemustas,
se tuntee hultas, tuskias.

On paikka, missä lohdun saa:
sua sydän äidin rakastaa.
Voit hellään helmaan painaa pään
ja itket murheen lientymään.

(kirj. Lyydia Koidula)

Oikein paljon onnea Äideille!

Olen tässä jonkin aikaa katsesellessani mm. leivontablogeja, huomannut että siellä liikkuu joku muukin Tarjuska, todennäköisesti blogiton. Jossain vaiheessa olikin jo joku tuttu hieman närkästynyt "kaksinaamaisuudestani". Olin hieman ällikällä päähän lyöty, sillä en ollut edes käynyt kyseisissä blogeissa. Nyt ajattelin vain tarkentaa, että minä olen minä, enkä joku muu kaimani. Ensinnäkään ein esittäydy muiden blogaissa pelkällä nimimerkillä, vaan käytän aina blogiosoitettani linkkinä. Jos johonkin kirjoitan ilman linkkiäni, niin se on sellainen blogi, johon ei voi jättää muuten viestiä kirjautumatta kuin anonyyminä. Silloin kirjoitan tekstiin oman käyttäjänimeni.

Lisäksi en kommentoi tällä nimellä mihinkään keskustelupalstojen juttuihin. Sieltäkin löytyy pilvin pimein, samaa nimimerkkiä käyttäviä.
Toki blogiessa voi olla vaikka kuinka paljon saman nimisiä käyttäjiä, mutta joskus sitten tulee yhditäneeksi samannimiset toisiinsa ja toivottavasti tunnistatte minut ja oman tyylini.

HUOMASITKO MUUTEN TÄMÄN:

Toki ei ihan kaikki näytä kelpaavan lehtokotiloille ja liljakukoillekaan tai sitten ehkä syövät mieleisensä ensin. Tässä kuitenkin vielä kukkivia pihakukkiani.



Viikolla ostin kaksi jalohortensiaa Tarjoustalosta, kun siellä oli edullisia äitienpäiväkukkia ja hortensioita. Samalla ostin sen ruusun synttäreitä juhlivalle mummin murulle.



Tätä minä jaksan ihailla joka kevät pihamaallani. Punaisia sydämiä nipussa roikkumasssa. Toivottavasti ei lehtokotilot tähän kukkaan mielly. Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä....mitä sen on väliä? Kyllä sillä on väliä.
Taikapeilikin lauloi ennen näin, että:

"Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä,
mitä sen on väliä kun olet niin lätkässä,
että sinulle riittää
kun hän tulee käymään
edes silloin kun tykkää,
vaikka antaa paljon vähemmän kuin sinä."



Pikkusydämet sen kun jaksavat taas kasvaa ja levitä.



Vuohenjuuren kukkia tuli taas vain muutama. Jostain syystä ne eivät jaksa tuossa portin pielessä kasvaa. Pihapiiriin en ole kauhean paljon panostanut, sillä nuo ötökät vievät vähän intoa. Ei oikein kiinnosta kovin kukkia laittaa, jos tuholaiset pistävät ne oitis poskeensa. Pihalla on myös köynnösruusuja, mutta ajattelin ottaa ne pois, sillä ne kasvavat niin korkeiksi ja niissä on niin yksinkertainen kukkakin vain. Ostin joku aika saksalaiskaupasta muutaman vaalenpunaisen ryhmäruusun, jonka ajattelin istuttaa niiden tilalle. Vielä odottelevat urakointia.

Mökillä kasvaa tuuhea humalaköynnös ja samankaltainen on myös kotipihalla kaariportissa, mutta se tekisi kyllä mieli nyt hävittää. Tulee taas aika lähteä lomailemaan, niin silloin humala jää oman onnensa nojaan ja tuppaa tekemään pihasta viidakon. Kasvaessaan nopeasti, humala saattaa kivuta jo yläkerran parveketta kohti ja se ei ole ihan kiva asia.  Taitaa olla vaan niin, ettei sitä aivan helpolla saa karsittua. Ne juuret kun iskostuvat maaperään niin tiukkaan, jotta ovat ehkä mullan alla jo parikin metriä menossa jalkakäytävää kohti. Pitäisi koko piha myllätä ja aina joku alku jostain nousisi. On kai siihenkin omat konstit eli tukahduttaa alut muovipusseilla, mutta hommansa siinäkin.



Välillä mietin, että mitäs jos portin pielessä kasvaisi vaikka jalokärhöä tai jotain muuta kaunista kärhöä. Kevät saa puutarhaunelmia aikaan. On ainakin mukavaa suunnitella.

Maksako vaivaa? Et ole yksin……Maksatapahtuma

Munuais- ja maksaliitto järjestää maksaillan torstaina 15.5.2008 klo 17.30-19.30 Töölön kirjastossa, Topeliuksenkatu 6, Helsinki

Tilaisuus on tarkoitettu kaikille pääkaupunki-seutulaisille, joilla ei vielä ole tietoa maksasairauksista ja munuais- ja maksaliitosta sekä Uumusta.

Maksaillassa kuullaan asiantuntijaluento, jonka pitää apulaisylilääkäri Perttu Arkkila

Kokemusasiantuntijoina tilaisuudessa puhuvat Harri Jääskeläinen sekä omaisen roolista hänen vaimonsa Maija Jääskeläinen. Uumun järjestösihteeri Sirpa Martinviita kertoo potilasyhdistyksestämme. Paikalla on myös Hanna Eloranta Munuais- ja maksaliitosta.

Tilaisuudessa on kirjoitustulkkaus ja se sopii myös huonokuuloisille!

Tilaisuuden järjestäjä: Uudenmaan munuais- ja maksayhdistys UUMU ry
www.uumu.fi

Tietolinkit:
www.musili.fi
www.uumu.fi

Vapaa pääsy!

Kevään koittaessa sitä innolla odottaa, että mitä kaikkea kukkaloistoa sitä jälleen pihapiiriin ilmaantuu. Sitten yht'äkkiä taas huomaa, että liljakukot ovat päässeet lempipuuhiinsa. Tämän näköisiä ovat värililjani lehdet.

Ne tulee ja syö sut pois hihii. Ne tulee ja syö sut pois hahaa....



Ennen kuin kukat ovat edes ehtineet nupuilleen, niin suuri osa lehdistä on jo kaluttu.

Pihalla kasvoi myös mökiltä tuomiani varjoliljoja, mutta ne minä sitten  loppujen lopuksi nyhtäsin  sipuleineen irti maasta ja tuumasin, että meidän pihallamme ette kyllä kauaa enää juhli. Kemut päättyvät pikkuhiljaa. Ei näihn tuholaisiin auta mikään muu kuin ämpäri alle ja pienellä puutarhalapiolla kopsauttaa kukan vartta, niin eiköhän kukot tipu ämpäriin. Siitä niitä sitten listimään. Ovat kyllä kovin ovelia eli tiputtautuvat maahan heti, kun näkevät vaaran lähettyvillä. Sontivat vielä kukkien lehdille piilottaakseen munasa sinne.



Tässä eräs yksilö lempipuuhissaan varjoliljojen ja akilleijojen joukossa. Eipä enää näkynyt kun kopistin ne sankoon ja kukat lähtivät sen jälkeen. Möyhin vielä mullasta ja jonkun bongasin mullan alta.



Viimeinen tuomio, kukkaruukun pohjalla. Vielä hetki katsella maisemia ja sitten loppu.



Eivätkä nämäkään otukset kyllä mitenkään mieleisiä vieraita ole pihapiirissä. Muutama kesä sitten, ne rajoittuivat vielä puron lähettyvillä olevalle kävelytielle, sekä parkkipaikkamme takana olevalle penkereelle. Sieltä ovat pikkuhiljaa valuneet pihapiiriimme. Niitä on jalkakäytävillä, niin että kenkien alla rapisee. Nyt ne ovat löytäneet meidänkin pikku puutahamme ja majoittauneet sinne. Toissa päivänä mies bongasi parisen sataa kotiloa. Minä niitä olen pikkuhiljaa kerännyt ämpäriin ja tänään juotin niille etikkaa. Ei siinä kauan nokka tuhise. Toki niistä joku etanafani voisi olla iloinen ja ehkäpä niistä voisi saada herkkuillallisen, jos vain etanoista pitää. Niistähän voisi tehdä vaikka bisnestä ja myydä jonnekin etanaravintolaan.
Nyt pitää joku päivä putsata kunnolla vesikouru maasta, jonka laidalta tänäänkin löysin monta etanaa kostean sementin reunasta. Nurmikko pitäisi pitää hyvin lyhyenä ja kitkeä kaikki voikukat pihalta. Muuten kaikki kukkiva on kohta vain reikäistä ja syötyä lehteä ja kukista ei tietoakaan.

Tällä viikolla on posti kujettanut mielekästä postia. Ensinnä viikolla tuli kolme kaivattua lehteä. Aina niitä selatessa miettii mitä kaikkea tekisi mieli tehdä, mutta jossain vaiheessa sitten  huomaa, ettei tullut mitään tehtyäkään. Kesä on kuitenkin tulossa ja lomalle mennessä sitten vie mukanaan autokuormallisen (?) kaiken näköistä tykötarvetta, siltä varalta, että jotain tulisi tehtyä. Joskus tulee ja joskus taas ei.



Hieman kesälukemista, jos aika antaa enemmän myöten, kuin talviaikaan. Sitten näissä mallilehdissä on ainakin silmänruokaa.

Tänään tuli paketti. Mietin hetken, että olenko saanut jonkun lehden kylkiäisenä kirjan, kun en millään muistanut mistä hyvästä se voisi olla. Lasku sitten paljasti, että jossain vaiheessa hämärillä hetkilläni, olin tilannut "Rakenna kotipihalle" kirjan.



Kirjassa on paljon tietoa mm. perustekniikasta, käytävistä ja oleskelualueista. Sitten on aitojen, muurien ja porttien rakentamisesta, sekä terasseista ja vajoista kuin myös huvimajoista. Mistäs sitä koskaan tietää, mitä mieli tekee rakentaa. Toki täytyy sitten miettiä lupia ym. Ainakin on jotain, mitä haaveilla.

Tulipa vielä yksi pakettikorttikin ja posteljooni sanoi, että oli niin pitkä paketti, ettei se mahtunut matkaan. Lupasin hakea sen joku päivä konttorista. Siellä on julisteita ensiviikon maksapäivää varten. Niitä olisi tarkoitus jakaa alueiden terveyskeskuksiin sekä apteekkeihin. Vanhasaan jo tiedän, ettei ainakaan Yliopiston apteekkiin saa viedä mitään potilasjärjestöjen julisteita, kuin ei muutakaan eli vain heidän omia mainoksiaan. Täytyy miettiä mnne niitä voisi jakaa. Tämän vuoden teemana jälleen on alkoholimaksasairauksien runsas lisääntyminen. Olisipa hyvä, jos Alko ottaisi seinälleen sellaisen julisteen, pienenä varoituksen sanana, mutta silloinhan myynti voisi vaikka laskea.

Valokuvatorstain 89. kuva-aihe:



Valokuvatorstain tämänkertaisena haasteena on jatkaa kuvasta. Voit tarkastella maalausta isommassa koossa täällä. Assosioi vapaasti, käytä mielikuvitusta. Antoisia kuvaushetkiä.



Missä mun kultani viipyykään....ei näy, johan pitäisi olla kotona. Ovenkin aukaisin jo valmiiksi ja ei vaan kuulu kultaa kotiin. Onkohan jotain tapahtunut? Vähän kyllä tässä alkaa huolestuttamaan...

Tällaisen mangoliakortin sain eilen aikaiseksi. Korin saa tänään varhaisnuorisoikään ehtinyt lapsenlapseni, jonka syntymäpäiväjuhlille olemme kohta menossa. Oikein paljon Onnea mummin murulle!



Hetken helmistä
vaihtelevista
elämä punottu on,
kirkkaita helmiä,
kauniita hetkiä,
elosi olkohon.



Sun untesi valkea polku,
se satujen linnaan vie,
on ruusuilla kukitettu
tuo lapsuuden kultainen tie.

Näillä ruusuilla tahdon onnitella mummin murua ja ostakoon itse mitä tarvitsee.

Tänään oli se piinallinen päivä, kun mulla oli aika sinne Ihotautien Klinikalle. Aamupesun jälkeen pakkasin kassiin paljon luettavaa sekä Sudoku-lehden, jos joutuisin odottelemaan vuoroani polila pidenpään.
Junalla ja linjurilla pääsin sulavasti klinikalle, jossa en ollut aiemmin vielä käynytkään.


Huh, ensin kokea rinne ja sitten olisi ollut vielä portaita tai vaihtoehtona puolet lisää rinnettä kavuttavana...

Jäätyäni bussista ulos pysäkillä, hämmästelin kuinka korkean kukkulan päällä se klinikka oikein sijaitsikaan. Muutenkin oli aamusta olo vähän hutera. Kai sitä tahtomattaankin jännittää aina uutta tilannetta ja toki sitäkin, mitä tuleman pitää. Kuvittelin vain mielessäni, että huuli on niin tuntoherkkää aluetta, jotta varmaan puudutuspiikkikin tuntuu...mitä hatavat tehdä eli ottavatko koepalan vai leikkaavatko koko möykyn? Mietin, että vonko syödä mitään sen jälkeen....entä illalla pidettävät lapsenlapsen synttärit ja pääsenkö niille sekä joudunko sivusta katsojaksi komian herkkupöydän ääreen. Siihenkin olisi pitänyt vaan sopeutua.


Näitä porataita en enää jaksanut kavuta, vaan menin sieltä missä "aita" on matalin.

Hinasin itseni rinnettä ylös ja olin jo puolivälissä aivan naatti, joten oikaisin sivuovelle, josta näytti olevan myös sisäänkäynti. Summassa painoin hissiä kakkoseen, kun muuallekaan ei siitä päässyt. Hieman aikaa kiertelin aulassa, kunnes hiffasin portaat, joista pääsee kolmoseen ja siellä piti olla oikea sisääntuloaula. Löytyikin, kuin myös potilastoimistokin. Kolmien varttia jouduin odottamaan, kunnes nimeni huudettiin leikkaussaliin. Tuntui hieman hurjalta ajatella, että olen menossa leikkaussaliin. Siellä plastikkakirurgi sekä ihotautilääkäri tuumailivat mitä tehdä huulelle. Möykky rajattin merkitemällä ja kun kyselin, että leikataanko se, niin lekuri vastasi, että se olisi paljon suurempi toimenpide ja ensin täytyy ottaa koepala, että tiedetään mitä pitää leikata. Niinhän se on, joten ensin pitänee varmistaa, että mistä on kyse?
Yhteistyöllä he saivat pari mojovaa näytettä purkkiin, josta pitäisi selvitä diagnoosi. Kolmisen viikkoa kestää odottelu ja sitten tulee kutsu polille takaisin. Huuleeni ommeltiin pari tikkiä ja keskiviikkona ne sitten poistetaan terveysasemalla.


Nyt on sitten viikon verran tikit huulessa, josta on koepalat otettu tutkittavaksi....

Oli ilo huomata, että en ollutkaan siellä vain yksi huuliongelmainen, vaan katsoivat myös muut ongelmakohtani. Mulla on ollut jo jonkin aikaa haavauma sieraimessa ja kärsin tukkoisesta nenästä sekä huomasin siellä jonkun nystyrän, ehkä polyypin. Tämä ongelma tutkitaan korvalääkärillä, jonne sain ajan kesäkuulle. Lisäksi näytin selässäni olevaa kummaa näppylää tai mikä lie rupi, joka on ollut siinä ainakin vuoden. Ei sekään ole kasvanut, vaikka ei ole kyllä tervehtynytkään. Eräs lääkäri oli sitä mieltä, että se pitää kuvata ja mahdollisesti jäädyttää. Huulestanikin otettin valokuvia.  Nyt tämä on vaan yhtä odottelemista, ennen kuin saadaan varmuus tuumorista...onko se okasolusyöpää, basilloomaa vai mitä lie?


Tänne sitä palataan vielä....

Tänän en sitten syö kuumaa, en karkeaa, en suihkuta, en ponnistele ja pinnistele....vaan nautin lapsenlapseni synttäreistä.

Kevät on uudistumisen aikaa....Niinpä piti taas varata aika kampaajalle. Tosin tällä kertaa menin sille vanhalle omalle kampaajalle, jolla olen käynyt viimeksi noin vuosi sitten. Ikävä oli ollut jo molemminpuoleinen, sillä kai se on niin, että tiettyyn tyyliin ja väreihin tottuu ja on vaikea hyväksyä uusia värisävyjä. Nyt tuntuu taas, että sain mitä tilasinkin. Kulmat tuli samalla nypittyä, sekä värjättyä. Nyt on taas kevätlook ja sekin tämän päivän käynnissä oli hyvää, että huomenna menen sinne ihotauteihin ja siellä operoidaan huultani ja ohjeiden mukaan ei sitten viikkoon saakaan kastella hiuksiaan.



Tässä keväistä uutta "pinotexiä" pinnassa.



Tässä takaa päin kuvattuna.

Mieskin kävi kerrankin ihan oikealla kampaajalla. Yleensä minä kynin hänen hiuksensa, sillä eihän ne ainakaan pahemman näköiseksi voi tulla, mitä ovat olleet. Nyt oli kyllä ihan herrasmiehen näköinen.



Tällainen ihana karvapallo oli meitä viihdyttämässä miehen parturoinnin ja hiustenleikkaukseni ja värjäykseni ajan.