Viimetippaan jäi taas korttiaskartelu. Vuorokausi sitten näpertelin tulevan viikonlopun hääparille onnittelukorttia ja mökkinaapureillakin on syntympäpäiviä, joten ajattelin tehdä kortit myös heidän postilaatikkoihin, kun olemme silloin pohjoisessa matkalla. Tässä näitä tekeleitäni. Kaipa ne uskallan tänne näytille laitaa, sillä tokkopa sulhasmies täällä käy kuikuilemassa ja varsinkaan nyt kun on h-hetkin ihan käsillä.

Kortti hääparille, jossa seuraava korttiteksti:

"Onnen päiviä,

ilon hetkiä,

elämä tiellennne tuokoon.

Ruusujen tuoksua,

valonsäteitä

rakkauden aurinko suokoon."

Naapurin herralle tein tämän kortin:

"Tulevia vuosia kiireettä vietä,

edessä vielä on mukaa tietä.

Leppeitä tuulia

rauhassa haista

ja elämän anteja halulla maista".

Naapurin emännälle taas tein tällaisen kortin:

"Aikuinen nainen

sä hetkestä nauti,

ettei vaan iske se tanttatauti.

Elämää ahmi,

riemuitse olosta,

ilon anna pursuta joka kolosta".

Pakkasinkin jo yhteen kassiin askartelutavaroita mukaan, jos sattuisi lomalla tarvitsemaan tai innostumaan kortteilusta. Ainakin on varalla mukana, jos ei muuten.

Pikkuhiljaa tunnelma tiivistyy ja pitää jättää ehkä tämä bloggailu hieman taka-alalle ja keskittäytyä kesäloman viettoon. Viikon aikana olen hakenut kampaajalta kesälookin ja käynyt jalkojenhoitajalla. Maanantaina käväisin siis hovikampaajallani Mellunmäessä. Sinne pitänee mannä kahdella bussilla. Ensimmäinen kuski oli sellainen "formulakuski", joka veti mutkat suoriksi ja teki äkkijarrutuksia. Jäädessäni pois bussista kuski veti liikennevaloissa jarrut yllättäen pohjaa. Nauratti, kun eräs hieman päihtynyt mies kysyi milnulta bussista pois jäädessäni: "Mitäs tykkäsit olla ton Keken kydissä"? Heh, hyvä havainto...todellinen Keke.

Tarkoitus oli vaihtaa toiseen bussiin, mutta en muistanut millä bussilla pääsisin kyseiseen paikkaan. Pysäkillä istui eräs vanhus, joka näki "ysifemman" menevän ulommaista kaistaa pitkin. Kuskilla ei siis ollut aikomustakaan koukata pysäkille. Mummo jo meinasi sännätä tien yli loikkien, kun minä ja se mies varoittelimme menemästä autojen sekaan. Mummo huitoi ja bussi kiepsahti tien laitaan, hieman pysäkin yli, niin mummo pääsi kyytiin. Minä loikin perässä, kysyäkeni meneekö bussi sinne minne olin menossa. Kuski kohautteli olkapäitään, sillä oli virolainen ja tiesi näköjään Metroaseman sekä Itäkeskuksen, mutta ei tiennyt mistä ajoi. Menin summassa kyytiin ja tuijottelin pysäkeiden bussinumeroita ja totesin olevani siinä bussissa kuin pitikin. Aikamoinen reissu kampaajalle, kun kuskit olivat vähän mitä sattuu. Onneksi sentään pääsin bussista ulos, sillä tuntui että kuski ajoi jatkuvasti sisäkaistalla ja ehkä hänellä ei ollut tarkoitustakaan ottaa ihmisiä kyytiin.

Häälahjan ostin samalla reissulla, sillä lauantaina pääsemme juhlistamaan häitä Oulussa, jossa miehen veljenpoika vihitään. Ihanaa mennä häihin, vaan on meillä ajomatkaa riittämiin. Sitten koittaa mökkiloma, kun juhlat on ensin juhlittu. Tänään  oli kaaosmainen päivä, sillä hääkortti ja pari onnittelukorttia piti tehdä jälleen tähän hössäkkään. Huomenna on sitten kiirus pakata kaikki tavarat ja käydä vielä apteekissakin täydentämässä lääkevarastoa.

Flora lähetti minulle tällaisen haasteen eli minun pitää kertoa mikä on turhin kapistukeni.

Jokaisella on kaapissaan ostoksia, joita on tullut hankittua "ehkä" tarpeeseen.

Joskus tämä tuntui järin järkevältä ostokselta ja ajattelin toivoa sitä joululahjaksi, jotta saisin jalkani hyvään kuntoon. Olihan tuossa "turhakkeessa" kaikenlaiset hierovat systeemitkin mukana. Ihan todella, en ole tuota laitta käyttänyt kuin pari kertaa. Pölyttyneenä se on olla möllöttänyt kylpäärin nurkassa...kuten kuvasta näkyy.

ps. Myydään tarvitsevalle! ;)

Mikä on sinun turhakkeesi?

Haastan mukaan:

Haaveiijan

Impin

Inkataikan

Savisudin

ja Kristinan.

Sain mukavan tarjouksen eli Marsu kutsui minut kanssaan Porvoon ajelulle. Lähdimme puolen päivän maissa huristelemaan kohti ruotsinkielistä kaupunkia, Porvoota. Nauroimmekin, että mennään ulkomaille ja siltä se vähän tuntuikin. Siellä aisti heti kielimuutoksen, kun vähän kaikkialla oli ruotsinkielistä tekstiä, enemmän kuin suomenkielistä. Todella kaunis kesäkaupunki. Yleensä olen käynyt syksymmällä, talvella tai kevättalvella siellä. Tällainen hellepäivä kyllä tuntui hieman uuvuttavalta ja aamutuimaan tunsin jo kurkussanikin pientä flunssanpoikasen alkua.

Paparazzeilla oli tietenkin kamerat mukana ja niin sitä tuli kuvattua yhtä sun toista, vaikka Porvoo sijaitsee pääkaupungista, melko nopean ajomatkan päässä.

Tässä ehkä Porvoon kuvatuin paikka? Kaunistahan se joen tuntuma oli ja ihanan idyllistä makasiinimaisemaa. Porvoon kirkkokin näkyi takavasemmalta hieman.

Porvoonjoen tuntumassa oli vanha rakennus, jonka ikkunaan oli laitettu kaunis kukka-asetelma.

Porvoon vanhan kaupungin kadut ovat kuin ulkomailla kävelisi. Matkan varrella oli mitä mielenkiitoisempia putiikkeja, mutta kaikkiin ei raaskinut mennä edes sisälle. Olisi voinut tulla vaikka ostomania. Minä tyydyin vain Brunbergin Alku-karamellisekoituspussiin ja muutamaan lelumuseon postikorttiin ja -merkkiin. Nautimme tietenkin jäätelöt kauppakujan varrella. Oli pakko istahtaa vähän väliä, sillä helle alkoi viemään voimani ja en pysty kauaa olemaan paahtavassa auringossa, vaan täytynee hakea varjopaikkaa.

Marsun ottama kuva minusta, nauttiessani mansikkajäätelöä.

Ihailmme tätä vanhaa, rautaista polkupyörää erään liikkeen edustalla. Tuollaisen minäkin haluaisin mökkimme portin pieleen.

Kukapa ei haluaisi omaa prinsessahetkeä....edes minuutin verran? Sopivan värinen mekkokin löytyi.

Ohikulkiessamme pistäydyimme Porvoon nukke- ja lelumuseossa, jonne muuten ei ehkä olisi tullut koskaan mentyä. Museo on avoinna vain kesäkuukausina. Siellä oli paljon vanhoja leluja. Suurin osa sellaisia, joita ei koskaan ole nähnyt ja olivat jotain 1900-luvun alkupuolelta kotoisin. Kahdessa kerroksessa oli leluja. Porvoon nukke- ja lelumuseon muodostaa yksityinen kokoelma.

Vanhoja metallisia autoja...n. 1900-luvun alkupuolelta.

Tässä vuorostaan vanhoja, jokatytön unelmia, jotka olivat myös n. 1900-luvun alkupuoliskolta.

Yksi hyllyllinen vanhoja leikki ompelukoneita, jotka piti myös ikuistaa.

Ihania, pikkupoikien unelmia eli vanhoja pii-paa- autoja.

Tuollaisista Terttu-nukeista olen kuullut puhuttavan, mutta niitä on ollut kai jo ennen minun lapsuuttani leikkinukkeina.

Näistä jääkaappimagneeteista piti ottaa kuva, että huomatte meidän käyneen "ulkomailla". Esillä oli vain ruotsinkielisiä magneetteja, joten jäi ostamatta. On meinaa tuo kielipää sen verran heikko, ettei kuitenkaan olisi tiennyt tarkalleen mitä niissä lukee.

Sen verran hellepäivä uuvutti, että oli parasta jatkaa matkaa autolle ja sieltä hurvitella kohti Marsun raksaa.

Kiva kesäinen päivä Porvoossa ja kiitos siitä kuuluu Marsulle. Hän palautti minut takaisin sinne, mistä oli hakenutkin eli kotiin sopivasti kuin siippa tuli töistä. Olipa sopivasti erilainen päivä, muuten olisin ehkä istunut kotona tietokoneen ääressä koko päivän.

Torstaikin on toivoa täynnä, sillä paras tyttöystäväni lupasi tulla minua helssaamaan, joten ei tässä ehdi pitkästyä.

Lupasin vielä laittaa vähän juhannustunnelmia näytille. Kaikkea ei tullut kuvattua, mutta kokko piti tietenkin kuvata, sillä ainahan se on erilainen.

Ensin käytiin oman kylän uimarannalla, mutta käännyimme pois, kun siellä näytti olevan ihan "yksityisbileet"  meneillään. Siirryimme naapurikylän rannalle ja siellä oli hulvaton meininki. Oli tunnelmallista haitarimusiikkia ja lauluakin kuului tielle asti. Pellolle oli ajettu kunnon parkkipaikat ja komea juhannuskokko oli rakennettu rantaan. Lisäksi tarjolla oli muurinpohjalettuja, kahvia, pullia sekä arvontaakin. Savumuikkujakin oli saatavilla, joten meininki oli ihan toista kuin oman kylän rannassa.

Tässä vielä pieni liekki, kunnes kokko saatiin kunnolla roihuamaan.

Upea kokko olikin ja kauniissa rantamaisemassa, pellon kupeessa.

Vanha, nostalgisen näköinen polkupyörä oli parkkeerattu kokon lähettyville. Minusta se sopi niin hyvin tuohon maalaisjuhannustunnelmaan.

Osa mökkiläisistä saapui saarista katsomaan juhannuskokkoa. Vanha laituri oli purettu rannalta pois ja sen päätyosa kellui rannikon tuntumassa ja siinä oli jokunen mökkiläinen istuskelemassa ja katsomassa kokkoa vesistöltä käsin. Lauttan perässä oli pieni perämoottori, jotta saivat sitä liikuteltua kaislikon tuntumaan.

Suomalaista kesäidylliä rannalla...koivu, vene ja järvi.

Poistuessamme rannalta, otin vielä kuvan kokosta, pelle tehdyltä parkkipaikalta.

Juhannussauna lämpesi vielä myöhään illalla ja saunoimme vielä puolenyön jälkeen. Juhannuspäivänä olikin vasta juhannustanssien vuoro.

Tansseihin menimme porukalla, vaikka minä ja mieheni vain tanssimme. Tuo paikka on nostalginen tansssipaikka ja itse olen siellä käynyt lähes joka juhannus n. 70-luvun puolesta välistä asti. Siellä tapaa tuttuja kyläläisiä ja moni naapurikylän ihminenkin on tullut tutuksi tanssireissuilla. Oli hauskaa seurata nuorisojoukkoa, joka oli tullut tanssimaan kukkamekoissaan ja hassuissa hatuissaan. Nuoret olivat innokkaasti tanssimassa ja heillä näytti olevan suunnattoman hauskaa. Joillakin tytöillä oli kumisaappaat jaloissa ja toisilla taas kunnon korkokengät. Heissä oli sitä tyyliä.

Nuorisomme lähti mökille jo aikaisemmin, sillä heille tuli aika pitkäksi ja pienet tytöt taisivat väsyä jo istuskelemiseen. Me emme malttaneet lähteä ennen viimeisiä valsseja, joten loppuun asti...maksoi mitä maksoi. Hauskaa oli taas tansseissa ja tuttujakin tuli tavattua. Sunnuntaina sitten lähdimme iltapäivällä kohti kaupunkia ja matkalla nautimme vielä hetken jäätelökesästä ja kauniista illallasta Pulkkilanharjun kupeessa.

Tämä kesäkauppa ei aikaisemmin ole koskaan ollut auki, kun olemme tuleet Sysmän kautta. Nyt kuitenkin ovet olivat seppoisen selällään ja kaupassa oli tarjolla kahvia, pullaa, irtojäätelöä ym. virvokkeita ja ostettavaa. Ihailimme kaunista järvimaisemaan ja pikkutytöistä oli hauskaa heitellä kivenmurikoita järveen.

Mansikkajäätelöä...nammm....

En voinut olla nappaamatta muutamaa kiveä mukaani rannalta. Älkää kertoko kenellekään. En mitään isoja järkäleitä ottanut, vaan muutaman pienen siron hippukiven. Löysin sellaisen sydämenmallisen kiven ja pikku-neiti olisi halunnut välttämättä juuri sen kiven itselleen, jotta olisi saanut heittää sen järveen. En antanut ja meinasi tulla suru siitä.

Tämä majakka (Krisina korjasi: LOISTO) on tullut aiemminkin kuvattua, mutta pitipä se jälleen kerran ottaa kameraan. Se heijasti niin kauniisti tuon järven pintaan.

Juhannus oli jälleen niin herttainen ja kaunis.

Vielä jaksoivat Helsingissäkin juhannusruusut kukkia. Tosin maalla ne olivat vielä nupuillaan. Saas nähdä kukkivatko jo ensi viikolla. Tällainen kesän aloitus tänä vuonna.

Tänään sitten otimmekin ihan työn kannalta. Tyttärentytär tuli mummille avuksi ja pestiin parit ikkunat ja kaksi mökin räsymattoa yhteistuumin. Oikeasti meillä oli diili. Kun tyttö auttaa mummia, niin saa työtä vastaan hieman matkarahaa syksyiselle reissulleen. Eihän minulla ikinä paljon rahaa ole, mutta yritetään säästää jossain muussa. On ne matkat niin tärkeitä noille nuorille, joten voin yrittää "työllistää" 13-vuotiasta, jos muuten ei saa töitä ja jotain sen rahan eteen sitten on hyvä tehdäkin. Arvata vain sattaa, että oliko neiti väsynyt tuon rääkin jälkeen. Tosin yhdessä teimme, mutta ensikertalaiselle homma on tietenkin raskasta. Tulipa pestyä ikkunat ja mies pesi eilen pari ikkunaa, kun otti puheistani vaarin ja yritti ehtiä ennen neitiä. Vähän olin vihainen aamulla kun heräsin hänen lähtiessään töihin ja hän kun ei ollut saanut unta aamutuimaan, niin oli pessyt keittiön ikkunan. Oli harmillista, kun olin tehnyt diilin ja toinen mokaa sen. Lopulta keksin, että kysyn tytöltä, että suostuuko korvikkeeksi pesemään pari mattoani ja tietenkin kysyin, että jaksaako hän? Sanoi jaksavansa, mutta eipä tainnut arvata kuinka rankkaa homma on. Ahkerasti kuitenkin työnsä teki, eikä mitenkään hutiloiden. Ihana apulainen ja hommat tuli tehtyä. Illalla söimme ja herkuttelimme, palkiten vielä itseämme.

Lisäsin vielä tämän mattokuvan, jotta näette että eivät olleet ihan lyhyitä räsymattoja, nämä mökkimattomme. Oli niissä aika kuuraaminen tytölle.

Torstaina lähdimme hyvissä ajoin juhannusta viettämään mökkipaikkakunnalle. Matkaan lähti takapenkkiläisiksi pari tyttärentytärtä. Jo moottoritien alussa matka alkoi tökkimään. Helsingistä Lahteen taittui matkantekoa parisen tuntia. Pitkän tovin kuljimme vain 5-10 km vauhtia. Monelta kuskilta meinasi hihat siinä vauhdissa palaa ja toki matkassa oli sitten niitä ns. kiireellisiä, jotka kaikesta huolimtta yrittivät tehdä vaikka mitä, jotta pääsisivät letkan ohi. Näinkin sitä voi yrittää:

Kaksikaistaisesta tiestä tulikin äkkiä kolmikaistainen. Vain penkan puolelta yrittäneet ajoivat letkan ohi. Sieltä meni kuorma-autoja ja pakettiautojakin. Mitäs jos siellä olisi ollutkin kolari tai joku otus ryhtäisi liikkuvan auton eteen? Jonkun kilometrin päästä lähti kyllä tienhaara, mutta ei kai sen pitäisi vaikuttaa siihen, että kilometritolkulla ajetaan penkkaa pitkin.

Sivupeilistä kuvattuna näytti jonoa olevan pilvin pimein takanammekin vielä.

Mökkimatka kesti n. nelisen tuntia, kun sen yleensä tekee n 2½ tunnissa. Piipahdimme vielä menomatkalla kaupan kautta. Illalla saimme vielä lisää vieraita mökille, kun tytär tuli loppuperheensä kera.

Mökkikunnan pellolla oli keväisiä koululaisten tekemiä linnunpelättimiä. Ne oli siirretty koulun edestä S-marketin luokse pellolle. Niitä kävin kuvaamassa viikonlopulla. Siellä oli hauskoja pelättimiä. Mitäpä jos rakentaisi omalle pihamaallekin hauskan pelättimen?

Tässä pari taidonnäytettä hieman lähempää kuvattuna. Aika hauskoja pelättimiksi. Saahan nähdä mitä kesän aikana vielä pellolle ilmaantuu kun sinne voi tehdä kuka tahansa omia taidonnäytteitään. Puuhassa on mukana kunta ja Haihatus.

Mökillä olikin taas ilmaantunut lisää kukkia viime kerran jälkeen.

Irikset olivatkin jo melkolailla lakastuneet, mutta kukassa oli nämä sukulaissielut eli kurjenmiekat.

Konnantatar oli myös komeasti kukkimassa.

Juhannusaatonaattona ihmettelin tummaa kuoriaista punakellukan lehden alapinnalla. Enää aattona en ihmetellyt, sillä se oli joku kukkajäärä, joka oli pistänyt poskeensa lähes kaikki punaiset kukan terälehdet.

Tällainen komistus lensi tuvan ikkunaan. Onneksi kamerakin oli siinä hollilla, jotta sain kuvattua tämän isokokoisen musta-valkoisen perhosen ikkunan lävitse. Tämä siis on kuvattu ns. nurjalta puolelta. Jos en ole ihan väärässä, niin uskoisin tämän olevan keihäsmittari eli kuuluu yöperhosiin.

Juhannuksena saunottiin, käytiin katsomassa juhannuskokkoa, herkuteltiin ja juhannuspäivänä oltiin juhannustansseissa koko porukalla. Niistä tunnelmista  kerron vielä erikseen.

Sunnuntaina suuntasimme matkamme kohti kotikontua. Onneksi menimme pientä kiertotietä, niin vältyimme seisovilta ruuhkilta ja matkanteko sujui mukavammin kuin menomatka. Autoja toki oli, mutta liikenne kulki kokoajan.

Paluumatkan teimme Sysmän kautta ja Lahdesta lähdimme sovinnolla vanhaa tietä pitkin, kunnes Mäntsälän pohjoispuolella laskeuduimme moottoritielle. Siellä olikin Mäntsälän ja Keravan välisellä tieosuudella joku kolari, jossa yksi osapuoli oli ollut peura tai joku hirvieläin. Raato makasi tien keskiosuudella ja paloauto sekä ambulanssi olivat paikalla. En juuri nähnyt mikä oli muu tilanne. Toivottavasti ei kuitenkaan kenellekään käynyt pahoin.