Tänään päivällä oli tilattuna silmälääkäri silmälasireseptiä varten. Siitä on vierähtänyt kahdeksan vuotta, kun viimeksi tuli käytyä silmälasiostoksilla ja silmälääkärissä. Olinhan jo varannut Instrun tarjoussangat ja silmälääkärin resepti puuttui. Tuo tietenkin teki aika loven rahapussiin kun lääkäri veloitti seitsemän kybää ja optikolla olisi selvinnyt kybällä. Vielä ottivat toimistopalkkion päälle, niin Kela-korvauksen jälkeen jäin omavastuu 67 euroa. Lääkäri tuota kyselemään, että mitäs minä hänen vastaanotollaan teen. Selittelin, että uudet lasit pitäisi saada ja niitä varten näkö olisi tarkistettava. Kyseli, että olenkos muuten terve kansalainen? Kerroinpa siinä sitten, että mulle on kolme maskansiirtoa tehty. Siinä vaiheessa hän katsoi minuun ja kysyi jämerällä äänellä, että MITÄ? Piti vielä toistaa ja siinä sitä riitti ihmettelemistä ja selvitettiin melkein koko lääkärikaarti, että ketä leikkasi ja ketä tunnen. Taisin hieman shokeerata häntä, kuten monesti aiemminkin on tapahtunut vastaavissa tilanteissa. Kerran yksi nukutuslääkäri sanoi ennen kaihileikkausta, että "tämä tyttökö se haluaa säikytellä nukkumattia". Samalla käynnillä poliklinikan osaston avaustaja tuli ihan henkilökohtaisesti katsomaan minua, kun näki papereista nimeni ja oli edellisessä työpaikassaan kirjoitellut nimelläni patologin lausuntoja. Ihmetteli, että kuinka mä voin olla hengissä, että piti tulla ihan katsomaan kun nimestä tunnisti. Hassuja nuo tilanteet. Resepti tuli saatua ja hieman oli näössä parantamisen varaa. Intruun päin marssin reseptin kanssa ja silmälasin sovitukset mittauksineen ja tilaus oli näin tehty. Nelisen viikon päästä miekäläinen näkee sitten 100 % näkökyvyllä. Paineita ei ollut ja silmänpohjatkin olivat kirkkaat, joten jälkikaihiakaan ei ollut.

145274.jpg

Kävin Prismassa ostamassa valkoista Palmaa neljä kerää. Ulos astuessani kauppakeskuksesta sokaistuin vallan, kun silmälääkäri oli tiputellut tuplamäärän tippoja silmiini ennen silmänpaineen mittausta. Hyi, kuinka valkea väri ja kirkas taivas sokaisivat silmäni vallan ja tuntui, että olisi pitänyt kävellä silmät lähes ummessa. Niinpä soitin äidille ja kävelin pikapikaa visiitille, että pääsin nopeasti pois häikäisevästä auringon paisteesta. Vieläkin tuntuu hieman ikävälle silmissä ja kotiin tulomatkalla siristelin vielä silmiäni, vaikka vastaanotosta oli kulunutkin yli kuusi tuntia. Mitä tästä taas opin, että kannattaisi ottaa aurinkolasit aina silmälääkärikäynnille mukaan.