Tänään 10.3.2011 vietettiin Maailman munuaispäivää ja samalle päivälle sattui myös EU:n vapaaehtoistoiminnan vuoden haastekampanjan avajaispäivä. Avajaisia vietettin Helsingissä kolmen sepän patasaan läheisyydessä. Siellä oli monia vapaaehtoisjärjestöjä ja toimijoita paikalla. Niin minäkin olin päättänyt lähteä potilastoverini Maijan kanssa katsomaan ja kuuntelemaan mitä paikan päällä on ohjelmaa ja puheita tarjolla, kera hernekeiton ja lämpimän mehun.

Onneksi olin pukeutunut lämpimästi, vaikka kevät keikkuen yrittääkin tulla. Vielä kuitenkin tarvitaan toppahousuja, legginsejä ja paksua kaulahuivia, myssyä ja rukkasia. Niillä tosin pärjäsikin vallan mainioisti.....ainoa ongelma vaan oli se, että kuvatessa rukkaset ovat tiellä ja sormet hieman kylmettyivät. Tunniksi oli tuntitili.fi järjestänyt haastatteluluontoista ohjelmaa. Paikan päällä oli hyvin arvovaltaisia haastateltavia ja tv:stä tuttu juontaja Minna Kuukka.

Presidenttimme Tarja Halonen oli lupautunut puhujaksi ja hän kertoi vapaaehtoistyön tärkeydestä ja mitä hän on itse tehnyt sillä rintamalla, kuinka palkitsevaa se on ja siitä saa paljon uusia ystäviä.

Itse olen vuosikymmeniä tehnyt vapaaehtoistyötä. Kun oikein tarkaan miettii omaa elinkaartaan ja sitä missä on ollut mukana, niin huomaa vapaaehtoisuuden kulkeneen rinnalla jo lasten kouluvuosista saakka. Toimin jo lähes kolmekymmentä vuotta sitten koulun luokkatoimikunnissa molempien lasteni luokilla. Muistan kuinka porukalla leivoimme joulutorttuja pikkujouluihin ja myyjäisiin, teimme vohvelitaikinaa ja myimme vohveleita luokkatoimikunnan nimiin eli keräsimme rahaa luokkaretkiä ja leirikouluja varten. Samoin tuli toimittua pojan futisseuran hyväksi ja piedettyä myyjäisiä ja kirpputoritempauksia. Työrintamalla toimin vuosikausia luottamusmiestehtävissä, työsuojeluvaravaltuutettuna ja työsuojeluasiamiehenä. Se auttaminen ja vapaaehtoisuus tuli jotenkin osaksi minua, vaikka melkein vahingossa jouduinkin mukaan tuohon ammattijärjestötoimintaan. Sitten sairastuin ja ammattiyhdistystoiminta muuttui potilasyhdistystoiminnaksi ja -järjestötoiminnaksi. Olen nyt parinkymmenen vuoden aikana toiminut potilasjärjestön ja -yhdistyksen vapaaehtoisena erilaisissa tehtävissä. Olen ollut erinäisissä työryhmissä ja hallituksissa, jakanut elinluovutuskortteja, pitänyt kerhoa, ollut vertaistukijana, kokemuskouluttajana ja auttanut niissä asioissa joissa olen voinut ja jaksanut.

Tulee mieleen, että tässä maassa on valtavasti vapaaehtoistyötä, kunhan vaan löytää sen oman saran, josta on kiinnostunut ja vaikka ei olisikaan tarjolla ns. palkkatyötä tai terveys ei ole enää siinä kunnossa, että pystyisi tekemään täyspainoista palkkatyötä, niin aina on jossain joku joka tarvitsee sinua. Se voi olla joku mummo tai vaari naapurissa tai vanhainkodissa......Aira Samulin sanoi kauniin sanan: Vanhuudenkodissa. :)

Aira Samulin oli myös puhumassa Eu:n vapaaehtoistoiminnan vuoden avajaisissa omasta panoksestaan vapaaehtoistoiminnassa ja lupasi antaa ainakin 61 tuntia ajastaan vapaaehtoistoimintaan ja varmasti tulee kyllä reilusti enemmän anettua.

Iloinen ja pirteä näyttelijä Eija Vilpas oli myös puhumassa ja kertoi toiminnasta jossa kerätään vaatteita ja liinavaatteita ym. tavaraa rajan taakse lastenkoteihin.

Päivän ohjelmassa oli mukana myös ihan tavallisia vapaaehtoistoimijoita eli Hannu-vaari, joka kiertää kerhoissa, kouluissa ja päiväkodeissa puuhaamassa lasten ja nuorten kanssa kaikkea kivaa. Näitä vaareja ja mummoja varmaan kaivataan enemmänkin vapaaehoistoimintaan. Sitten oli partiolaispoika Henkka, joka jo nuoresta iästään huolimatta oli ollut paljon mukana vapaaehtoistoiminnassa partion kautta.

Juontajilla ja kordinaattoreillakin oli omaa kokemusta vapaaehtoisuudesta....se voilla vaikkapa joku pienikin kertaluontoinen palvelus tai apu. Tuli taas mieleeni, että kohta niitä vapaaehtoisia tarvitaan vaalikampanjoissa, niin vaalityön tekemisessä ja äänestyksessä, kuin myös lipasvahteina. Sitä hommaa minäkin olen monesti tehnyt ja kerännyt varoja kansanterveydelle.

 

Tässä se nyt sitten on....Munamies, jota niin kovasti odotettiin paikan päälle. Sympaattinen munamieskin lupasi kantaa kortensa kekoon ja oli ihan vapaaehtoisesti ottanut osaa tv:n putous-ohjelmaan. :)

Tunti meni siinä haastatteluja ja julkkiksia seuratessa ja just kun päätimme lähteä sopalle, niin areenalle ilmaantui nuori sporttinen nainen, joka alkoi liikuttamaan yleisöä. Sitten vasta huomasin, että siellähän olikin tutun näköinen jumppari....meidän viime vuotinen vesijumppaohjaajamme. Oli ihan pakko palata toviksi tekemään pienet sporttiset hyppelyt ja sitten vasta siirtyä soppajonoon ja juomaan kuppi kuumaa mehua.

Hieman jäi vaan harmittamaan, ettei oman järjestön väkeä näkynyt paikalla kuin kaksi toimitsijaa ja minä sekä ystäväni Maija. Joka tapauksessa meillä oli ollut iloinen ja antoisa aamupäivä. Vielä siirryimme lämmittelemään Sokkan kahvioon ja tavaratalossa törmäsimme pariin tuttuun, joten sekin oli vielä piristävä tapaaminen kaiken tuon ohjelmanumeron jälkeen. Illalla oli vielä sen verran puhtia jäljellä, että jaksoi mennä Talin keilahallille harjoittelemaan viikonlopun Vammaisurheiluliiton kisoja varten. Silloin on suuntana Mikkeli.