Maanantaina vietimme 35-vuotishääpäiväämme. Näin vuosien päästä tuntuu aika kyllä pitkältä ja monivaiheiselta. Siihen on mahtunut paljon iloa, kuin myös suruakin. On pitänyt tulla molemmin puolin myös toisiaan puolitiehen vastaan ja opittava myös katsomaan toisia asioia sormien välistä. Tästä kaikkia alkoi tasan 35-vuotta sitten....

1245102711_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Emme mitenkään erikoisesti tätä juhlaisaa päivää kuitenkaan viettäneet. Sunnuntaina oli veljenpojan rippijuhlat, jonne lupasin tehdä täytekakun. Pelkäsin, ettei yksi kakku riittäisi, niin tein varmuudeksi toisenkin kakun. Ensimmäiseen kakkuun ujutin tuoreita mansikoita väleihin kerman kera ja päälle runsaasti kermaa ja tuoreita mansikoita. Kostutin kakun mansikan makuisella 0%:n siiderillä.  Toisen kakun tein siten, että laitoin väliin pakastemansikoita ja kermaa ja pinnalle tuoreita mansikoita hyytelösokerikuorrutuksen kera. Sitten kävikin niin, että veljeni laittoi pöytään erehdyksessä tuon pienemmän kakun, jossa oli pakastemansikoita välissä. Loppujen lopuksi minulle jäi kotiin vietäväksi iso kahdeksan kananmunan täytekakku. Siinä sitä oli sitten mussuttamista hääpäivälle. Piti soittaa apuvoimia kakkua tuhoamaan. Jo päivällä entinen työtoverini tuli käymään ja toi minulle sen rikkimenneen Kalevalan talonsydän rannekoruni, jonka hän oli vienyt korjattavaksi Nyt minulla on siis jälleen ranteessa tuo 50-vuotislahjaksi saamani rannekoru, joka jo kertaalleen hukkui, mutta sain sen sitten takaisin. Irman kanssa korkkasimme jo päivällä tuon ison kakun.

1245103449_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hääpäivä vaikka olikin, niin edessä oli iltapäivälle hammaslääkäri, jossa uusittiin koko hammas. Onhan se tapa viettää hääpäiväänsä näinkin. Mies haki minut hammaslääkäristä ja kotiin palattuani tein ruokaa, nälkäisille vieraille, jotka saapuivat kakkukahvill- Köyhän ainut huvitus, on vilkas mielikuvitus. Jos olisi ollut rahaa, niin toki olismme varmaan jotain muuta kivaa keksineet päivälle, mutta nyt sen vietimme ihan arkisella tavalla...ja näin keväällä näitä kakkukestejä on ollut lähes joka viiko. Keskiviikkona sitten saatamme juhlistaa hääpäiväämme Pavilla, Jukka Hallikaisen tahdin mukaan. Katsotaan nyt. Kukkiakin sain tänään eli ensimmäiset ruusut tulivat työtoveriltani ja ison köynnösruusun saimme tyttären perheeltä. Harvoin mies mitään ruusuja tulee ostaneeksi eli ehkä ne ruusut ovat sitten niitä elämän ruusuisia hetkiä ja joskus vähän piikikkäitäkin.

Mietin päivällä näitä taannoisia hääpäiviä ja muistui taas elävästi mieleeni 20-vuotishääpäivä, jonka vietin aikoinaan sairaalan vuodeostastolla. Olin juuri päässyt teho-osastolta vuodeostastolle ja äiti ja mieheni kävivät tervehtimässä. Sain ison ruusukimpun yöpöydälleni, kiitokseksi kahdestakymmenestä vuodesta. Tämä tapahti heti toisen maksansiirtoni jälkeen.