Eilen aamulla oli aikainen herätäys, sillä "parapu"-aika oli varattu Terveyskeskuksen hammashoitolaan. Sitä en todellakaan tiedä mitä tuo parapu-aika tarkoittaa, mutta aika oli erikoissuuhygienistille, jonka oli määrä puhdistaa hammaskivet ja hoitaa suuni hygieniaa kuntoon. Aamulla nappasin naamaan pari antibiottia, jotka pitää ottaa aina ennen hammshoitoon menoa infektioiden suojaksi. Näin tein tälläkin kertaa. Ainoa huolen aiheeni oli lähtiessäni, että eivät hoitaisi purukalustoani huulessa olevan ihorikon vuoksi. Mistä moinen ihorikko? Kuukausi sitten olin samassa paikassa paikkaushoidossa ja muutamaa päivää aiemmin lohjennut hamms laitettiin kuntoon. Se oli ihan sattumaa, että sen hampaan pitkikin lohjeta juuri ennen tuota varattua aikaa. Hyvä tavallaan niin, jos kerran oli hajotakseen...muuten on aina sattuman varaista miten pääsee hoitoon. Tosin aikaa ei silloin oltu varattu ihan niin piktään hoitoon, mutta kylmän rauhallisesti hammaslääkäri teki tehtävänsä. Toissavuotisen okasolusyöpäleikkauksen jälkeen ei huuli ole ollut enää ihan entisen laisensa. Ei ole moittimista, etteikö arpi olisi kauniin näköinen, olosuhteisiin verrattuna, vaan huuli on kapeampi ja ohuempi, iho kiristää ja tuntuu tunnottomalta. Siihen ei taas voi mitään, sillä meinasivat tehdä rasvansiirron huuleen Töölössä, vaan lopulta päätyivät siihen, että siitä ei olisi apua tähän vaivaani. Rasvansiirrosta luovuttiin vimehetkellä ja sitten piti vain opetella elämään tämän vaivan kanssa. Tässä siis vähän taustaa aiemmasta.

Niin, itse asiaan....Viime hammaslääkärikäynnillä jouduin sitten istumaan suu auki tunnin verran hammaslääkärin penkillä. Kun ahtaaseen suuhun tungetaan kaikki tupot, eristeet, leukaan tuettu imuri ja hoitohenkilökunnan kädet ja työvälineet....voi vain arvata miltä ohuessa huulessa tuntuu, joka ei ole ihan normaali, Tunsin koko ajan huulessa kipua ja kiristystä, vaan en voinut ilmaista sitä ehkä muulla kuin silmistä vuotavilla tipoilla. Lopulta kun hoito oli ohi, niin tunsin suuni olevan aika runneltu. Kotona sitten huomasin siinä patteja, ihorikkoja ja suupienihaavaumia. Nyt on kuukausi kulunut ja huuli on kuin herpespotilaalla, vaikka tämä ei sitä todellakaan tällä kertaa ole.

Mainitsin hammashoitolassa, että minulla on nyt huulrikko ja voiko hoitoa tehdä. Vastaanottava hammashoitaja sanoi, että on heillä rasvaa. Todellisuudessa sitten kun vuoroni tuli, niin suuhygienisti olikin heti sitä mieltä, ettei uskalla hoitoa tehdä, vaikka yrittäisi olla kuinka varovainen tahansa. Halusi vielä konsultoida erikoishammaslääkäriä, joka tuli tarkistamaan tilanteen. Siinä yhdessä sitten päättivät, ettei hoitoa uskalla toteutaa ja minun tulisi soittaa plastikkakirurgianpolille varatakseni pikainen kontrolliaka, vaikka tammikuussa viimeksi olin ollut. Tämä edellinen hammashoitohan oli kyllä muutama päivä tuosta kontrollista. Lisäksi pitäisi puhua 15-vuotiskontrollissa keskussairaalassa, että voisinko päästä suu- ja leukakirurgian polille ienhoitoon, kun on näin ongelmallista. Katsotaan mitä sanovat parin viikon päästä vuosikontrollissa.

Ikävä, vuotava ihorikko...ei kuitenkaan herpestä

Kotiin tullessani soitinkin heti Töölön ajanvarukseen. Siellä vastaava hoitaja kyseli heti, että olenko käynyt terveyskeskuksessa näyttämässä? Toden totta....Mitä hiivattia sinne menisin näyttämään? Sanoinkin ystävillen iltapäivällä, että terveyskeskuksessa sanottaisini tietty tapansa mukaan: "Voi, voi....pitipä sinulle taas sattua! Mitäs ihmettä meidän nyt pitäisi tehdä...en osaa kyllä sanoa yhtään mitään...Kai sun täytyy sitä rasvata jollain,...voi, voi..tule näyttämään uudestaan, jos ei ole parantunut parin viikon päästä. Kannattaa varmaan soittaa sinne hoitopaikkaan..." . Siis ihan turhaan mun on minnekään arvauskeskukseeen näiden ongelmien kanssa mennä, kun tuon syöpäjutunkin alussa eivät osanneet sanoa mitään, enkä saanut aikaakaan heille. Selitin hoitajalle taustani ja sitten kyllä aikakin löytyi heti ensi viikolle. Nyt vaan reilusti Bepantheniä huuleen, vaan joka päivä siitä lähtee iso rupi irti ja vuotaa reippasti verta. Jospa tämä jossain vaiheessa umpeutuisi, eikä johtaisi uuteen operaatioon kuten toissa kesänä jouduin.

Nyt vaan odottelemaan paranemista, että voin edes jostain saada hammashoitoa. Helmikuun lopulle on varattu taas paikkaushoito, mutta jos huuli on rikki, niin se pitää taas perua. Ongelmallista näiden huonojen hampaiden ja tämän yleissairauteni yhdistelmä.

Koskakohan kehtais taas hymyillä näin iloisesti?