Surullinen syyskuu sai onnettomalla tavalla listaan taas uuden ikävän tapahtuman. Onko enää lottovoitto elää Suomessa? Tämä ikävällä tavalla päättynyt tragedia on jatkona muiden lähiaikoina sattuneiden, ihmisten pahoinvointiin heijastastuneisiin tapahtumiin. Mietityttää, että minne uskaltaa enää mennä turvallisin mielin ja pitääkö lasten opetella jo pienstymyksiä, joihin ei pysty saamaan vastauksia.
Yrittää mielessään vaan kuvitella, kuinka kauhean surulliselta ja ikävältä tapahtuma tuntuu niissä perheissä, joita tämä tragedia koskettaa. Miksi tällaista tapahtuu? Miten tällaiset tapahumat voidaan estää?

1933090.jpg

"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi."

Surunkohtaaminen voi olla vaikea tilanne ja mistä silloin löytää henkistä tukea ja apua. Täältä ainakin löytyy jotain eli Suomen ev.lut. kirkon sivuilla on "Surun kohtaamisesta".

Palaa kynttilä hiljalleen,
ilta pimenee.
Tuska kaivaa rintaa,
koskee, kirvelee.
Kuun valolta lohtua pyydän,
auta poloista.
Yksinäistä kulkijaa,
muiden joukossa.
Suljen silmät kostuneet
ja yhteen käteni liitän.
Pyydän rauhaa sydämeen
ja voimaa jaksamaan.

Voimia kaikille Kauhajoen turmassa menetyneiden läheisille ja surun ja tapahtuman kohdanneille!
Virtuaalikynttilän voi käydä sytyttämässä Lintukodon sivustolla ja välittää osanottonsa sitä kautta onnettomuuden uhreja sureville läheisille.