Tänään oli sitten se aika sinne Kirran Nefrologille. Jännitti niin, että mahan pohjassa taisi ihan perhosia lennellä. Olin jopa tuntia ennen anettua aikaa vastaanotolla. Vuoroni tultua huusi minut sisälle sympaattissen oloinen lääkäri. Pitkästä aikaan minusta tuntui, että nyt saan kokonaisvaltaista hoitoa. Munuaisarvot olivat hieman laskussa viime kertaan nähden. Ehkä se hyljinnänestolääkityksen vaihto oli tehnyt suotuisan vaikutuksen munuaisiini. Lisäksi kaliumarvot olivat normaalit, mutta siinä ylärajalla kuitenkin. Hemoglobiini oli laskenut aika reilusti. Normaalisti minulla on ollut tosi hyvä eli noin 130-140,. mutta nyt oli vain 111. Tämä on minulle liian matala, kun en ole tottunut tällaisiin arvoihin. Kerroin, että verenpaine heittelee ja olen kaatunutkin. Lääkäri määräsi vuorokausiverenpainemittaukseen vapun jälkeen. Silloin saa sen todellisen lukeman, mitä paine on. Lisäksi hän haluaa, että munuaisista otetaan biopsia. Siihen tulee osastolta kutsu ja joudun olemaan sairaalassa vähintään kaksi päivää.
Ensi viikolla siis menen laboratorioon, jossa otetaan hemoglobiinitutkimuksia ja sen jälkeen minulla on aika ravitsemusterapeutille. Ei ole mitään isompaa häikkää vielä, mutta tuumasi ettei kannata odotella niin kauan, että tulee niitä ongelmia. Seuraavalla viikolla on sitten se verenpainemittaus ja ehkä noin kuukauden päästä sitten saan kutsun osastolle. Mahdollisesti vielä ottavat suolistotähystyksenkin, jos hemoglobiinin lasku ei selviä muuten. On tässä tutkimuksia vähäksi aikaa.
Lisäksi sitten kerroin herpesongelmastani ja hän oli heti valmis kirjoittamaan minulle lääkitystä siihen. Vielä ei mennä estolääkitykseen, mutta sain kolme kuuria, jotta voin tarvittaessa ottaa.  Lopuksi vielä kysyttiin, että onko mitään mielessä mitä haluaisin kysyä. Ei tullut muuta mieleen. Hoitajakin oli äärimmäisen ystävällinen. Nyt tuli kaikki asiat hoidettua ja kotimatkalla poikkesin apteekissa hakemassa rohtoja huuleeni.


"Näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti...."