Oli ajanlasku ennen ja jälkeen elinsiirron. Yksi yö ja sen jälkeen on jälleen yksi etappi takana päin. Sitä laskee jokaista vuotta ja toivoo, että elämä vielä jatkuisi. Jokainen päivä 18 vuoden aikana, on jatkoaikaa....lahjaksi saatu.

Keskiviikkona, 18. helmikuuta, saan viettää elämäni toista 18-vuotispäivää. Jatkoaikaa on annettu jo kolme kertaa ja ensimmäisestä siirrostani on kulunut nyt tuon verran. eli lähes 6600 päivää. Monta aamua, jolloin on ollut syytä herätä kiitollisin mielin uuteen päivään.

Hyvä on muistaa,

että kaikki on lahjaa.

Omassa varassasi

et ota

yhtäkään askelta,

et vedä

yhtäkään henkäystä.

(Marleena Ansio: Ilon Pisaroita kirjasta)

Muistan vielä kuin eilisen päivän, tuon 18.2.1991, jolloin sain kutsun maksansiirtoon. Siitä reissusta tulikin minulle pitkä sairaalareissu. Tuli useita takapakkeja ja hyljintää. Jouduin olemaan sairaalassa helmikuusta toukokuuhun eli kolmisen kuukautta ja pääsin lopulta kotiin, rakkaitteni luo. Lapset ja mies olivat olleet kolme kuukautta keskenään ja opetelleet hoitamaan arkea omin avuin. Tuon siirron jälkeen on tapahtunut paljon. Olen saanut viisi lastenlasta, joiden elämää olen päässyt seuraamaan ja lapset ovat saaneet tuntea mummin sylin ja rakkauden. Se on suurta iloa ja voin olla sydämestäni kiitollinen niille tuntemattomille luovuttajille, jotka eläessään ovat tehneet arvokkaan päätöksen eli ilmaisseet tahtonsa elimiensä luovuttamiseen, muille joiden elämää voidaan jatkaa siirtoelinten turvin. KIITOS!

Tänäpäivänä voi olla ihan toisin. Eilisessä Hesarissa oli ikävää luettavaa. Uutisessa kerrottiin, että elinsiirtojen määrä väheni jo toista vuotta peräkkäin. Elimiä jonottavia ihmisiä kuolee jatkuvasti jonoissa. Kiire ja rahapula jarruttavat siirtoja, vaikka siirrot taas säästävät muita menoja. Vuoden saldo on huonopi viiteentoista vuoteen. Päivystysvalmius on vähentynyt keskussairaaloissa. Tietojen mukaan keskussairaalat luovuttivat viime vuonna keskimäärin 0-4 elintä. Viime vuonna elimiä luovutti 81 aivokuollutta eli vähiten koko 2000-luvulla. Elinluovutuskortti lompakossa on tähdellinen, sillä luvan pyytäminen omaisilta, voi jarruttaa elinluovutustomintaa.

Uutisen mukaan siirrännäisten tarve myös kasvaa tulevaisuudessa, kun diabeteksen ja lihavuuden aiheuttama rasvamaksa yleistyy.

Tulipa näistä tulppaaneista mieleeni oma elämä. Kaksi isoa tulppaania ovat niitä vuosia, jotka olen saanut synnyinlahjaksi ja kolmantena uutena mahdollisuutena. Pieni tulppaani alakulmassa kuvaa sitä ensimmäistä uutta mahdollisuutta, joka antoi minulle jatkoaikaa runsaaksi kolmeksi vuodeksi, ennen kuin ehdin saada toisen maksasiirrännäiseni. Pieni tulppaanin kulma ylhäällä taas kuvaa sitä toista mahdollisuuttani, jolloin sain siirtomaksan, jonka turvin sinnittelin yhdeksän kuukautta, jolloin sitten sain kolmannen maksansiirron. Elämä kun ei aina mene  niin kuin suunnittelee, vaan voi tulla vastoinkäymisiä matkaan. Minulle tuli ikävä kyllä, monia komplikaatioita ja vastoinkäymisiä, mutta nämä kolme siirtoa pelastivat minut takaisin elämään.

VIELÄ LISÄÄ JUHLAHUMUA HELMIKUULLE:

Viikon päästä voin sitten juhlistaa tuota viimeisen siirrännäisen turvin saatua jatkoaikaa eli 25.2 tulee kuluneeksi 14 vuotta viimeisestä siirrostani.

Lisäksi huomaamattani livahti ohitse blogini 3-vuotissynttärit. Ensimmäinen postaukseni tähän blogiini on tehty 12. helmikuuta, kolme vuotta sitten. Katsoin vuoden takaista postaustani ja sen aikana on ollut huomattava määrä käyntejä täällä blogissa. Ero viimevuotiseen lukemaan on 119 991 kävijää eli siinähän on vuoden kävijämäärä. Ei mitenkään vähän, kiitos teille!

Blogitilaajia löytyy: 90

Ystäviä ystäväkirjassa: 52

Kävijämäärä: Pian kohoaa mittari 300 000:n huippuun.

Jospa sitten järjestäisin taas teille arvonnan. :) Huomenna on hammaslääkäri ja olisikohan huomenna kakun arvoinen päivä?