Viikolla piipahdin paikallisella kirppiksellä. Ihan sattumalta löysin tämän hääparileimasimen. Sellaista kun minulla ei vielä olekaan, niin piti se tietenkin napata, ennen kuin kukaan toinen ehtii ennen minua.

1918513.jpg

Leimasimen ostin kolmella eurolla.

1918517.jpg

Leimapuoli taas on tämän näköinen.

Pitänee kai pikkuhiljaa yrittää välillä tehdä korttejakin. Taas syksyn tullen huomaa, että pitäisi ja pitäisi.....pitäisi tehdä vähän yhtä sun toista. Pitäisi toden teolla karsia nurkistaan paljon ylimääräistä roinaa ja lehtiä pursuaa vähän joka nurkista. En tarkoita syksyisiä puiden lehtiä, vaan kun on tullut säästettyä aikakausilehtiä sekä julmettu määrä käsityölehtiä. Niitä on jopa vuosikausien varrelta. Tiedä sitten tekeekö niistä ikunas mitään, mutta kaiken varalle sitä vaan ihminen sellaistakin säästää. Lisäksi tuntuu, että meillä on aivan liian paljon tavaraa ja joskus jopa työtasojakin. Osaisipa suunnitella ja keksiä jonkun toimivan ratkaisun. Sehän tässä kiikastaa, kun ei saa noita lehtiä ja muita käsityö- ja askartelutavaroita mahtumaan minnekään. Sitten pitää vielä ottaa huomioon ne miehen työkalut, joita on kerääntynyt lähes samanmoinen määrä. Sitten niitä muita tavaroita levitellään sinne sun tänne. Muilla on baarikaapissa ehkä juotavaa, mutta meillä on kaikenmaailman roinaa ja vanhoja kuitteja. Äsken ärtyneenä nappasin niitä kouraani ja katselin mitä hän säästää. Suurin osa oli sellaista jota voisi taskun pohjalta laittaa suoraan roskikseen, mutta helpommin ne menee kaappiin piiloon. Välillä mietin, että olisiko täällä yhtään siistimpää, jos ei olisi kaksilahkeista talossa. Saattaa olla, että ei olisi, kun huomaan, että omat roinani levittäytyvät vähän sinne sun tänne. Aamupäivälläkin kului runsaasti aikaa, kun etsin kuulolaitteeseen uutta silikoniletkua, kovettuneen tilalle. Olin varma, että sellaista on ja parikin pätkää, mutta en vaan löytänyt. Sitten luovutin ja naps....tuli yht'äkkiä mieleeni lääkepussukkani ja siellähän sitä oli. Jokaisella tavaralla pitäisi olla oma paikkansa ja olisi hyvä, kun tietäisi heti mistä mennä etsimään, ettei kuluisi turhaa aikaa sähtäillessä huoneesta toiseen ja kolutessa kaikkia laatikonpohjia. Jos mulla olisi varaa, niin ehkä palkkaisin ns. arkistonhoitajan, joka järjestäisi kaikki paperini kätevästi kansioihin ja muut tavarat järkeviin paikkoihin.
Pitää jakaa vaan haaveilua, mutta eihän tämä kämppä ja nämä sotkut ikinä tule järjesykseen, jos ei jaksa ruveta tuumasta toimeen. Saamaton....sanoa, ei saisi koskaan, että olen saamaton.

Sitten vielä ilonen asia. Viime aikoinan on todella raskaasti ottanut päähän tämä viisi vuotta vanha tietsikkani, jossa ei ole tarpeeksi paljon kapasiteettia. Suurin osa ajastani on mennyt turhaan odottamiseen. Mikä sen ärsyttävämpää, kuin odotella kuvien tai tekstin latautumista. Yksi sivun vaihtokin voi kestää ikuisuuden. Kävin Hobbarista hakemassa HP:n tietsikan ja siihen Samsungin 22 tuuman näytön. Nyt ollaan sitten velkavankeudessa jälleen kerran tämän osamaksun suhteen. Näinhän se köyhällä menee, että luotolla sitä on ostettava jos jotain mielii. Ensiviikolla saan ehkä apuvoimia, että saan sen käyttööni. Katsotaanpa sitten onko minulla yhtään enempää aikaa. Jos olette miettineet, että en ole kaikille kommentoinut viime aikoina, niin syy siihen on tämä aikapula, jota tämä vanha rakkine on minulle aiheuttanut.