Eilen iltasella ennen puolta yötä kotiuduin viiden päivän ruskaretkeltä Ylläkseltä.

Matkaa lähdimme 18 hengen seurueella alkuviikosta eli maanantaiaamusella kukon laulun aikaa. Tosin yöuni jäi hyvin lyhyeksi, kun matkatavarat olivat vielä pakkaamatta viikonlopun vertaistukikoulutusmatkan jäljiltä. Ehdin nukkua noin kolme tuntia, kun herätyskello pirisi ja kutsui matkaan. Sain kyydin rautatieaseman liepeille, josta tilausajobussillamme oli määrä lähteä. Matkalaisten määrä on jonkin verran supistunut alkuperäisestä määrästä, joten meillä oli reilusti tilaa valita bussissa tuplapenkit. Matkaan oli varattu käsitöitä, lehtiä, ristisanatehtäviä ja mutusteltavaa sekä juotavaa. Ensimmäinen pysähtymisetappimme oli Heinolan Tähtihovi, jossa nautimme aamukahvit. Sitten jatkoimme matkaa ja Viitasaarella poikkesimme lounaalla. Oulussa vaihdettiin kuskia ja jatkettiin matkaa Ylläkselle. Perillä olimme noin klo 20 maissa. Olihan matka ollut aika rankka, mutta silminhivelevän kaunista ruskaa oli ihana seurata matkankin varrelta. Ensimmäiset porot olivat nähtävyys. Majoittauduimme hotelli Saagaan.

Ensimmäisenä päivänä retkeilimme Luontokeskus Kellokkaassa Äkäslompolossa. Onneksi meillä oli linja-auto kuljettajineen koko ajan käytössä, joten matkan teko onnistui mielihalujemme mukaan.

204212.jpg 

Äkäslompolosta Kellokkaan luontokeskuksesta lähtevä luontopolku

Äkäslompolossa käytiin myös Jounin kaupassa sekä Mailan putiikissa. Mailan putiikista tarttui mukaan jotain matkamuistotavaraakin. Ostin ainakin poronluuvartisen sokerilusikan. Kortteja tuli ostettua runsaasti mukaan ja lähtetinkin niitä läheisilleni.

Hotelliin palattuamme teimme pienen kävelykiepin pienellä porukalla lähtimaastossa. Tunturille sentään emme yrittäneet kavuta. Eihän se näin vaivalloiselta porukalta olisi ehkä onnistunutkaan. Oli hienoa ihailla ruskan värjäämää maisemaa ja bongata jokunen porokin metsäpolun varrella.

204222.jpg

Yllästunturia sumun lomasta

Tosin porot eivät olleet ensin oikein yhteistyössä kanssani eli eivät olleet halukkaita poseeraamaan kameralle. Kuitenkin onnistuin kuvaamaan niitä edes jonkin verran.

204247.jpg

Poro metsässä

204249.jpg

Ruskanloistoa mutsikanvarvuissa

Luonto oli sanoinkuvaamattoman kaunista. Jospa voisin kaikki kauniit kuvat teille tässä esittää. Marjanvarvut ja kanervat sekä juolukanvarvut ym. luonto hehkui punaista sävyään ja lehtipuut loistivat keltaista väriään. Luonto oli kauneimmillaan. Ne ihanat tunturijonot ja korkealta siintävät järvimaisemat...kunpa sen osaisi sanoiksi pukea. Luontoretkeltä palattuamme päätimme mennä pienelle päivänokoselle. Niinpä uni tuli pian ja parin tunnin päästä sitten heräsimme ja huomasimme, että oli jo ilta tulossa. Pientä jaloittelua ja kävin tanssiravintolassa katsastamassa pohjoisen tanssitunnelmaa. Tosin hotellissa ei ollut kauheasti väkeä ja vientiä ei harmiseni piisannut illalla. Omassa porukassa meillä oli kyllä muuten hauskaa.

Keskiviikon aloitimme allasjumpalla. Sitten aamupalalle ja matkaan Kolariin tutustumaan Wood Jewelin käsintehtyihin puutuotteisiin. Ostin itselleni puustatehdyt pinkit korvakorut ja miehelle toin tuliaisiksi selviytymisvälineet eli pullonavaajan, jossa oli mukana tulentekoon tehty hiontatikku, jolla saa raapaistua luonnossa tulta pullonajaajaa apuna käyttäen. Hieno idea. Käytiin matkalla myös Kolarin vanhassa puukirkossa, mutta vain ulkopuolelta, sillä se oli suljettu. Ruotsin rajallekin meillä olisi ollut matkaa vain viisi kilometriä...tosin emme käyneet.

204263.jpg

Wood Jewelin puukkoja

Paluumatkalla ihailimme näköalamaisemia. Pistäydyimme Pakasaivolla. Se ei ole aivo...vaan saivo (Paka-saivo, ei Pakas-aivo)

204296.jpg

Rotkorinne...saivo, Pakasaivo

Illalla en käynyt tanssimassa, sillä edellisen illan kokemuksesta saattoi vain päätellä, että turhaan...aivan turhaan, sinne mennä aikaansa tappamaan.

Torstaina suuntasimme aamu-uinnin ja aamupalan jälkeen matkamme Ylläksen Viiniin ja Willaan. Saimme esittelytuokion, jonka lomassa saimme maistella tilaviinejä. Puodista saattoi ostaa mukaansa lampaanvillaa, huovutusvillaa, hahtuvalankaa, käsitöitä sekä tilaviinejä. Itse ostin kerän hahtuvavillaa sekä kolme eriväristä vyyhtiä lampaanvillalankaa.

204293.jpg

kasvisvärjättyjä lankoja sekä lampaanvillalankaa

Ylläksen Viinistä ja Willasta sunnistimme Kaukoseen Reidar Särestöniemen museoon. Särestöniemen museo oli mielenkiintoinen paikka. Siellä tutustuimme uuteen työpajaan, ateljeeseen sekä hänen synnyinkotiinsa. Esillä oli näyttäviä taidemaalauksia. Samalla ihailimme rakennuksia ja niiden sisutuksia.

204300.jpg

Reidar Särestöniemen työpaja ja asuintalo, jossa hänen käsiensä kautta valmistui hienoja taide-teoksia

Torstaisen matkan päätteeksi jatkoimme ylimääräiselle retkelle katsomaan Levitunturia. Matkamme johti linja-autolla Levitunturin huipulle. Huipulla tuulee....olimme lähempänä " taivasta" kuin saatoimme sillä reissulla ollakaan. Näkymät olivat mahtavat. Tunturit ja taivas siintivät sinisinä ympärillämme.

204303.jpg

Levitunturin laella nuuhkimassa kylmää ilmaa

Paluumatka hotelliin saattoi alkaa. Vielä poikkesin hotellin naapurissa olevaan tuliaispuotiin ja nyt sai riittää tuhlailu tältä reissulta. Lounas odotti ja sitten valmistautumaan iltarientoja varten. Hotellin tanssiestradille oli luvassa saapua tangokuninkaallinen Saska Helmikallio orkestereineen. Sattuipas vielä somasti. Siinä hotellin eteisaulassa seisoessani tämä komistus saapui orkestereineen areenalle. Sainpa sopivasti houkuteltua hänet kirjoittamaan lähetettävään postikorttiin nimmarinsa. Postikortti lähti ystävättärelleni, joka oli estynyt tulemaan ruskaretkelle...mahtaa naama levähtää kun saa postikorttiterveiset itse Saskalta. Samalla kyllä oli oma lehmäkin ojassa...sain nimmarin itselleni ostettuun Lapin korttiin.

Illalla kokoonnuimme osalla porukastamme kuuntelemaan tangokuninkaallisen esitystä. Musiikki oli tangofanille mieleistä ja Saskan ääni oli upeaa kuultavaa. Tällä kertaa jopa onnisti tanssilattiallekin pääsyssä. Illan lopussa elämäni tilaisuus... Pääsin valokuvaan Saska Helmikallion sekä laulaja Eija Kantolan kanssa. Olipa kiva ylepeillä kotiinpaluumatkalla muille seuralaisille valokuvasta.

Kotimatkalle lähdimme perjantaiaamusella klo 9 maissa. Matka jatkui Pelloon, jossa pysähdyimme Anu Pentikin Viherässä Pysäkissä. Kulkijoiden keitaasta löytyi vielä mielekkäitä putiikkeja. Ilman vaaleanpunaista lippistä ja vaalenpunaista paitaa, jossa luki "salarakas"...ei voinut palata kotiin. Matkaa jatkettiin Ouluun, jossa lounastimme hieman Oulun eteläpuolella ja vaihdettiin matkalla kuskia. Sitten vaan leppoisasti matka jatkui Helsinkiä kohti. Matkan aikan tuli kerittyä kolme vyyhtiä lankaakin kämppäkaverin kanssa. Näin tuli matka hyödynnettyä hyvin. Lisäksi virkkailin mennen ja tullen Lastenleipurin Salomonin solmuhuivia. Tosin työ piti jättää siinä vaiheessa kesken, kun lanka loppui. Matkan varrella kun ei ollut sellaista putiikkia, josta olisin saanut samaa lankaa lisää. Enhän voinut lähteä ostoksille kun pysähdyimme vain ruokapaikkoihin. Hyvään vaiheeseen kuitenkin virkkuutyö sitten päätyi ja lähiaikoina työkin varmaan valmistunee.

Ylläksen ruskaretki oli antoisa ja mieleen jäävä näin ensikertailaiselle. Uskallan täten suositella sitä muillekin. Oma auto tai linja-autokyyti on kyllä eduksi matkalla. Karhuja ei näkynyt, mutta mökkikylässämme on kuulema ollut viikolla Karhu kylässä lähietäisyydellä, hui kauhistus.