Joulupyhiä ennen huomasin, että etuhampaastani oli lohjennut paikanpala. Ennen infektioriskipotilaat pääsivät nopeammin hoitoon, mutta tänä päivänä sairaudella ei ole mitään merkitystä hoitoonpääsyssä. Soitin eilen terveyskeskushammashoidon palvelevaan numeroon, joka vastaa oman kaupunginosa-alueen hammahoitoloiden ajanvarauksista.

"Onko hampaassa särkyä?", kysyi hammashoitaja.
"Ei ole", vastasin..." Minulla on osaproteesit ja reiästä on haittaa niiden käytössä".
"Onko kyseessä tukihammas?"
"No, ei varsinaisesti, mutta reikä jää puoliksi metallivahvisteisen proteesin alla ja osaksi yli".
"Jonotusaika on kaksi vuotta...."
"No, enhän minä mitenkään voi kahta vuotta jonottaa ja olen ollut hammaslääketieteen laitoksen potilaana ja paperini on siirretty nyt omaan hoitolaan, jossa jatkohoito pitäisi tehdä."

Selittelin vielä, että itselläni on ikävä luunystyrä juuri hampaan alapuolella, jota proteesi ikävästi ärsyttää.
Kyselin, että eikö missään ole aiemmin aikoja. Olisin saanut helmikuulle toiseen hammashoitolaan pidemmän matkan päähän ajan. Eihän se tähän hätään olisi juurikaan auittanut. Sitten hoitaja totesi:
"Soittakaa aamulla aikaisin eli heti kahdeksalta, sillä silloin meillä annetaan akuuttiajat, mutta ne menevät aivan hetkessä. Kannattaa siis soittaa aivan heti kahdeksalta."
Lohdullistahan sekin, joten herätyskello soimaan kymmentä vaillle kahdeksan ja heti kellon lähesyessä tuota h-hetkeä soittamaan kiiruusti hoitopaikkaan.
Numerossa vastasi automaatti, joka ilmoitti milloin hoitolaitos on auki ja milloin numeroon voi soitella. Päh..luuri kiinni ja hetkisen paussi ja uusi yritys. Sitten numero tuuttasi varattua. Hetken päästä uudelleen ja pääsin jonotukseen. Onneksi sain "ihmisen" luurin päähän ajoissa. Selittelin ongelmani ja sen, että olen elinsiirtopotilas (ihan varmuudeksi) ja kaikki hammmasongelmani. Kello oli siinä vaiheessa kymmentäyli kahdeksan. Kysyttiin, että pääsisikö tulemaan puoleksi. Sanoin, etten mitenkään voi ja sitä paitsi minun pitäisi ottaa antibiottiprofylaksi tuntia ennen toimenpidettä. Onnistuin saamaan toisen aja eli h-hetki olisi puoli kymmeneltä, jolloin ehtisin paikalle.
Näin olin ajoissa paikalla. Hammashoitola oli lähes tyhjä. Vain yksi asiakas tuli hetken päästä. Hänen mentyä vastaanotolle, tuli pieni poika joka jäi vielä jälkeeni odottelemaan. Tultuani pois vastaanotolta odotustilassa oli yksi nuori odottamassa. Ei siis minkään näköistä ruuhkaa ja hoitolassa oli kuitenkin useita hammaslääkäreitä. Kyselinkin varmuuden vuoksi, että mitä koneella sanotaan jatkohoidostani. Siellä on lähete, jossa mainitaan että minun hoitoni on siirretty omaan hoitopaikkaani ja hoitoa pitäisi saada puolen vuoden välein. Saahan todella nähdä, sillä kahden vuoden jonot tuntuvat tosi utopistisilta.. Luin netistä Mediuutisista syksyn kirjoituksen, jossa mainitaan, että hoitoajat ovat lyhentyneet ja kolme neljästä hoitopaikasta pystyy nyt ottamaan asiakkaansa vastaanotolle hoitotakuun rajoissa. Mihinköhän ryhmään tämä meidän hoitopaikkamme mahtaa kuulua ja tiedän, että myös muualla on hankaluuksia. Tytär kertoi juuri, että heillä on niin pitkät jonot, että jonoonkaan ei huolita.

Hammashoidossa ainakin mättää täällä Helsingin alueella ja pahasti. Kuitenkin Helsingin Kaupungin hammashoitoon pääsystä sivustolla sanotaan jotain aivan muuta mitä hoitaja puhelimessa antoi ymmärtää kahden vuoden odotusajasta, hmmm....mitenköhän homma hoituu, jos jossain ei edes jonoon huolita?

EDIT:
Lisään hieman faktaa (30.12.2007), sillä kaikki hammashoidossa eivät edes näitä riskejä tunnista Joskus joku hoitaja on jopa kysynyt, että syötkö sinä vieläkin niitä hyljinnänestolääkkeitä? Tottakai syön, sillä muutenhan elimeni alkaisi mahdollisesti hylkimään tätä siirtoelintä...loppuikänihän minä niitä syö.

Elinsiirtopotilaiden hammashoito:

Tohtori.fi selvittää: Sydän-, keuhko- tai munuaissiirteen saaneen potilaan hammashoito tulee tehdä antibioottisuojassa. Siirteen saaneella potilaalla on siirteen hylkimistä estävä voimakas lääkitys, jolloin elimistön oma puolustuskyky mikrobeja vastaan on heikentynyt merkittävästi. Suuhygienia tulisi elinsiirtopotilailla olla moitteeton sekä ennen että elinsiirron jälkeen. Elinsiirtopotilailta hoidetaan pois suun kaikki tulehduspesäkkeet ennen varsinaista elinsiirtoa. Suun bakteerit voivat verenkiertoon päästessään aiheuttaa potilaalle vakavan, jopa henkeä uhkaavan tulehduksen.

Uudella maksalla uuteen elämään - potilaan käsikirjasta (Fujisawa):

Hyvä hammashoito on maksansiirtopotilaalle ensiarvoisen tärkeää. Hanki sähköinen hammasharja. Harjaa hampaat huolellisesti pehmeällä harjalla välttääksesi ienvaurioita.
Suuontelon infektioiden ja/tai hampaiden reikiintymisen ehkäisemiseksi sinun tulee käydä hammaslääkärissä säännöllisesti. Ennen mitä hyvänsä suuontelossa tehtäviä toimenpiteitä (hamapiden paikkaus tms.) tarvitset antibiotteja riippumatta siitä, kuinka kauan maksansiirrostasi on kulunut aikaa. Antibiotteja otetaan ennen toimenpidettä ja tarvittaessa vielä 1-2 vrk sen jälkeen. Reseptin saat lääkäriltäsi tai hammaslääkäriltäsi.
Tietyt lääkkeet voivat aiheuttaa muutoksia ikenissä. Niitä voit välttää mm. hyvän suuhygienian avulla.

Elinsiirtopotilaat siis käyttävät ns. solunsalpaajalääkitystä, joka heikentää vastustuskykyä. Itse otan 2x300mg Dalaciniä tuntia ennen toimenpidettä antibiottisuojaksi ja se riittää. Hyljinnänestolääkitys sekä jotkut verenpainelääkkeet aiheuttaa itselleni ikenien liikakasvua sekä osteoporoosi haurastuttaa hammasluustoani. Ennen maksansiirtoa tarkistetaan kroonista maksasairautta sairastavien potilaiden hampaat ja tulehdusalttiit hampaat tai huonosti juurihoidetut hampaat poistetaan ennen leikkausta. Itseltäni jouduttiin poistamaan seitsemän hammasta ennen maksansiirtoa, sillä sanoivat suun olevan kuin aikapommin eli tulehduksesta voisi elinsiirron jälkeen tulla hengenvaarallinen verenmyrkytys. Oli aika shokki luopua noin monesta hampaasta, mutta tarkemmin ajateltuna....Parempi elää ilman hampaita, kuin kuolla hampaat suussa.

Musilin sivustolla vielä lisää aiheesta: "Elinsiirrot, hampaat ja suu". Artikkelissa puhutaan lähinnä elinsiirtolasten hammashoidosta, mutta asia koskee myös meitä aikusia siirronsaaneita.