Tänään oli aikamoinen hulabaloo-päivä. Aaumusella piti olla yhdeksältä Meikussa vartijasolmuketutkimuksessa. Oikeastaan ei minulla ollut hajuakaan siitä, että mitä tuo tutkimus sisällään pitää. Ensin ruiskutettiin ohuen neulan kautta huulesta, pahkuran molemmin puolin jotain varjoainetta. Pienen odottelun jälkeen pääsin kuvaukseen, joka kesti puolisen tuntia. Filmattiin kasvoista edestä ja sivusta sekä kaulaa ja kainaloita. Sen jälkeen lääkäri merkitsi löydöksiä vihreällä ja mustalla tussilla. Hieman kyllä pisti mietityttämään, että mitenkä kehtaan ulkomaailmassa näyttäytyä, kun kasvot ovat rukseja täyteen. Puolen tunnin paussin jälkeen otettiin vielä yksi varmistuskuva. Kävin väliajalla kahviossa ja oli mukavampaa olla liikenteessä, kun oli siippa mukana. Tosin hän jäi odottamaan kuvauksien ajan kahvioon ja lopuksi meni autolle etukäteen. Oli kyllä aika shokeeraavaa kävellä pitkin käytäviä sotamaalaus naamassaan. Uskonpa, että herätti pieniä salaisia katseita ympäristössä.

1755864.jpg
Tatuoitu nainen...Onneksi nuo jäljet lähtevät käsihuuhteella pois

Autokyydillä pääsimme aika joutuisasti tutkimuksesta siirtymään Töölön sairaalaan. Sairaala ei ole minulle ennestään kovin tuttu. Olen käynyt kerran tapaamassa tuttavaani siellä ja juhannuksen jälkeen etsiskelin plastikkakirurgian polia. Tänään olikin oikein piirileikkiä, kun yritimme etsiä valokuvaajan koppia sairaalasta. Kasvoista piti saada tutkimuksia varten kuvaus. Tuntui kuin pitäisi etsiä siivouskomeroa isosta sairaalasta. Lopulta löysimme henkilökunnan opastustuksella sen huoneen. Ovessa roikkui lappu, jossa luki, että "odota hetki, palaan pian". Muutkin ihmettelivät tekstiä, sillä se oli lukenut ovessa jo pitkän tovin. Sitten piti etsiä labra ja röntgen. Kun nämä etapit olivat koluttu ja saatu keuhkokuva, sydänfilmi ja pyydetyt näytteet annettua, pitikin kiirehtiä osastolle, jossa toivottiin olevan yhteen mennessä. Siellä hoitaja haastatteli ja jäimme odottamaan kirurgia. Lopulta tuli kolme lääkäriä, jotka suunnittelivat sotasuunnitelmaa eli minkä lainen aukko huuleen tehtäisiin. Täytyy kyllä todeta, että hieman kauhistutti kun kuuliin leikkauspalasta. Piirsivät sinisellä tussilla alahuuleen merkinnän leikkauksen koosta. Tarkoitus on viiltää n. 3 levyinen pala pois, joka alaosta nousee kolmiomaiseksi kärjeksi ylös päin. Ne kaksi sivusaumaa liitetään yhteen ja kolmion kaksi sivua ommellaan jotenkin yhteen. Jäljestä pitäisi tulla siisti, mutta mietin vain, että kuinkakohan paljon huuli venyy vai tuleeko minusta sellainen suppusuu. Yksi lääkäreistä varoitteli toisia, että kaulassa oleva hermo voi katketa ja sen kanssa pitää olla äärimmäisen varovainen. Lupasi olla siinä vaiheessa mukana toimenpiteessä.

1755872.jpg

Nuo vihreällä värillä merkatut ympyrät ovat tärkeämpiä lääkäreille. Kuvauksen mukaan ne erottuvat selvemmin ja niistä lääkärit ottavat leikkauksen aikana sattumoisin pieniä näytepaloja. Tutkimuksessa näkyy sitten mahdolliset etäpesäkkeet ja jos sellaisia löytyy, niin imusolmukkeet poistetaan myöhemmin rankemmalla kädellä. Toivon, ettei sellaiseen ryhdyttäisi. Tämä vartijasolmuketutkimus on hieman varotoimenpide ja lääkärit olivat toiveikkaita, ettei niistä mitään löydy yleensä.

Onneksi sain ennen kotiin lähtöä pyyhkiä suun ympräiltä niitä mustia rasteja pois, mutta vihreät piti jättää ihoon. Se sinisellä kynällä tehty leikkausjälki olisi ollut kyllä ohikulkijoille aikamoinen näky. Onneksi sen sain pyyhkimällä pois ihosta.
Joudun jäämään huomenna sairaalaan ainakin yhdesi yöksi, sillä toimenpide tehdään nukutuksessa, jotta jokaista näytepalaa varten ei tarvitse puuduttaa erikseen ja homma hoituu nopeammin tällä lailla. Samoin voidaan seurata, ettei tule ylimääräisiä vuotoja haavaan. Huomenna tähän aikaan saattaa olla vähän epämukava olotila.

Vielä piti tavata "nukkumatti", mutta sitä jouduimme odottaamaan tuntitolkulla. Kello näytti olevan jo lähelle viittä ja muut leikkaukseen menevät olivat jo tavanneet omat nukkumattinsa, mutta missä se meikäläisen nukutuslääkäri viipyi? Meinasin juuri lähteä kyselemään, sillä oli aivan nälissäni, väsyksissä ja kärsimätönkin, kun pitkän päivän olin ollut tutkimuksissa ja liikenteessä vain yhden kahvikupillisen ja puolikkaan sämpylän varassa. Samaan aikaan tuli "nukkumatti" kutsumaan nimellä päivähuoneen ovelle ja kun kuulin nimeni, niin nousin ylös ja nappasin tavarani penkiltä. Oli tarkoitus tervehtiä lääkäriä, mutta hän kääntyi kannoilleen ja pyyhkäisi kansilaan. Sieltä tullessaan hän sanoi jotain hoitajalle ja lähti käytävää viilettämään, kuin tyttö tuulispää. Yritimme pysyä kannoilla. Oletin, että hän vie meidät johonkin toimistohuoneeseen keskustelemaan, mutta hän hävisikin osaston ovesta jälkiä jättämättä. Jäimme ihmeissämme miettimään, että mikä oli homman nimi. Palasin kyselemään hoitajilta, että mitä tuo tarkoitti. Toinen hoitajista oli sitä mieltä, että koska en vastannut mitään, kun hän huusi nimeäni, niin hän käsitti näköjään, etten ollut paikalla ja lähti pois. Höh....olin aivan hölmistynyt. Ottaen vielä huomioon, että olin niin väsynyt, että meinasin nukahtaa odotustilan penkille ja en ole aivan kunnossa, niin kyllä lääkärin pitäisi osata varmistaa asia ja kysyä hoitajilta. Näyttää siltä, että sama juttu joka paikassa, että kommunikaatiot eivät pelaa hoitajien ja lääkärien kesken.  Hoitaja selosti sitten minulle, että mitä lääkkeitä saan aamulla ottaa ja mitä en saa ottaa. Olisihan minulla ollut vielä kysyttävääkin, mutta eipä ollut mahdollisuutta esittää anestialääkärille kysymyksiä. Lääkäri sanoi päivällä, että kysyisin häneltä ja hän myös osaisi kertoa kuinka kauan nukutus kestää ym. Enpä saanut mitään tietoa nukutuksesta, joten ei kai se sitten niin tärkätä ole. Harmitti vaan niin kovasti, että piti turhaan odotaa pari tuntia "ei mitään". Sitten pääsimme kotiin ja pikaisesti tein vielä ruokaa, kun vielä oli tovin verran lupa syödä. Huomenna sitten ollaan vesikuurilla ja muutamia päiviä liemiruokinnalla tai jotain vauvasosetta tai muuta pehmeää ruokaa sopii kai syödä.
Vielä pitäisi käydä hiustenpesulla, kun sitten voi mennä aikaa ennen kuin seuraavan kerran saan kastella niitä. Toivon, että olette ajatuksin läsnä...tuona jännittävänä hetkenä.