Moninaisen blogista löysin Älyvapaan äidin tekemän Lapsuudenkodista maailmalle –meemin.

 

Tästä tuli vähän laajempi kuvaus, mutta jos joku haluaa käyttää vähän lyhyempää, niin mallia voi katsoa noista edellä mainituista blogeista.

 

1. Muutin pois kotoa  18-vuotiaana kihlattuni päästyä armeijasta, omaan yhteiseen kotiimme.

 

2. Ensimmäinen oma kotini oli  pieni , kermanvaalea pihamökki, joka myöhemmin sai siniharmaan värin pintaansa. Olimme vuokralla siinä ja vesi tuli ja meni, kun jaksoi kantaa. Neliöitäkin mökissä oli vain 18 ja lisäksi siinä oli oma sauna. Mökki oli  Helsingin taajamassa. :)

 

3. Muutin asumaan  vuokrakaksioon ensimmäisen lapsen synnyttyä. Tilaa olikin jo 40 neliötä enemmän, joka tuntui ruhtinaaliselta  silloin. :)

 

4. Kotoa mukaan otin vain  ensiasuntoon muuttaessani  omat tavarat, sekä perustarpeet . Ostin pienestä palkastani asitoita ja muita tykötarpeita. Vanhemmilta sain jotain täydennystä kalusteisiin.

 

5. Vuokra maksettiin  molempien ansiotuloista.

 

6. Ensimmäinen työpaikkani oli  lastenhoitoa  varhaisnuoruudessa. Sitten menin ensimmäiseen varsinaiseen kesätyöpaikaani Valion juustomyymälään, jolloin päätin, ettei minusta ikinä tule kaupan myyjää. Sittemmin menin vanhainkotiin töihin, josta  ura pikkuhiljaa urkeni.

 

7. Ensimmäisen sohvan ostimme tai vaihdoimme oikeastaan tuttavan kanssa johonkin tavaraan. Ihan eka varsinainen sohvaostos tehtiin vasta muutama vuosi sitten.Sitä ennen olimme tulleet toimeen toisilta saaduilla tai vanhana ostetuilla sohvakalusteilla eli yli 30v.


8. Alkuaikoina ruoaksi tehtiin aika edullista syötävää, ehkä eineksiäkin. Lenkkimakkara ja maksalaatikko taisivat olla siihen aikaan ostetuimpia. Tosin keittotaitokaan ei ollut vielä kovin harjaantunut, joten pikkuhiljaa aloimme tekemään ns. kotiruokaa.

 

9. Alkuaikoina kahvi keitettiin  Värtsilän emalisella pienellä kahvipannulla. Sellaisella vihreällä, joka taitaa olla tänä päivänä kovaa huutoa. Meidän pannu jäi sitten maalle vieraaseen huusholliin, jossa vietimme monet lomaviikot. Silloin ei ihan vielä ollut automaattisia keittimiä ja kun sellainen tuli niin punainen Moulinex oli ensimmäinen.

 

10. Alkuaikoina meillä siivottiin  harjalla ja rikkalapiolla. Eka imuri oli vanha pallohoower, joka sitemmin simahti. Tiskit tuli usein kerättyä keittokomeron kaappiin, kun vesi olisi täytynyt keittää ja aina ei  joka aterian jälkeen viitsinyt. Päätin, että uudessa asunnossa en kauaa kerää astioita, vaan tiskaan samantien. Tosin se päätös piti sitten vain tietyn ajan ja unothui melko pian.

 

11. Alkuaikoina rahaa oli  ehkä suhteessa enemmän, kun vuokra oli edullinen ja olin vuorotyössä, jolloin vuorotyölisillä sain ostettua usein jotain extraa.

 

12. Varsinaisesti perustin perheen, vasta avioiduttuamme eli olimme asuneet yksissä runsaat kaksi vuotta.Olimme olleet aviossa noin 1½ vuotta, kun esikoinen syntyi.

 

13. Ajokortin ajoin . En ole ajanut ajokorttia, sillä ajattelin, että on  yksi "hullu" liikenteessä vähemmän.

 

14. Ensimmäinen autoni oli  tai oikestaan automme. Vasta molempien lapsen syntymien jälkeen puoliso ajoi ajokortin. Eka automme oli Austin Mailer -64. Aika antiikkinen kapistus jo  ja pian siitä hajosi vaihdelaatikko ja remontti tuli yhtä kalliksi kuin automme hintakin oli ollut. Sitten astui kehiin  Toyota Sprinter. Sen jälkeen olikin monia Toyotoita perheessämme. Aina on automme ovat olleet  aika vanhoja roppanoita, vain pari hieman uudempaa.

 

15. Olen nyt asunut ns. omillani  35 vuotta jokseenkin.


16. Kodinkoneista tärkein on  ollut ehkä myös jääkaappi,  mutta itse nautin suunnattomasti tiskikoneen olemassaolosta.  Käsintiskaaminen ei suinkaan ole lempipuuhastelua.

 

17. Asun tätä nykyä kerrostalossa, kaksin mieheni kanssa. Lapet ovat maailmalla. Asuntona on vuokra-kolmio ja alakerran olevassa asunnossamme on oma pieni pihamaa.


18. Autoilen yksin ollessani julkisilla. Miehellä on vain ajokortti, joten yhteinen menopelimme on Mazda, farmariauto, johon saa hyvin pakattua enemmänkin tavaraa, kuin uskoisi.


19. Eniten alkuajoista kaipaan  vierailuja ystävien luona  ja sitä kipinää, joka silloin paloi. Nyt on vierähtänyt vuosia ja arki on niin erilaista. Kaipaan toisinaan niitä hetkiä, kun olin vielä ns. terve. Kaipaan vielä sitäkin aikaa, kun omat lapset olivat pieniä. Nyt tosin voin saada lapsenlapsita sitä kohokohtaa elämääni.

 

20. Parasta elämässäni on jatkoaika, jonka olen saanut ja sitä kautta saanut iloita lapsista, lapsenlapsista ja tästä elämästä kaikessa ihanuudessaan.