Perjantaina nappasin kamerani mukaan ja lähdin päiväkävelylle pellon laitaan. Tämä oli yksi niitä harvoja päiviä, jolloin on pitkästä aikaa aurinko tuikkinut taivaalla Valkea lumi ja auringonpaiste houkutti kuvaamaan luontoa. Kaikkea kaunista tuli vastaan, mutta oli myös sellaistakin, joka vähän kauhistuttaa. Suunnistin kulkuni kohti pellon laitaa, jonka reunassa kulkee Långiojaksi nimetty puro. Ihmettelin jälkiä lumessa ja veden äärellä.

Kivillä, poluilla ja veden laidassa ja jäällä oli paljon ihmeellisiä tassun jälkiä. Niissä näkyi pitkät kynnen jäljet ja käpälän jälki. Eräs koiran ulkoiluttajamies vakuutti minulle, että kysessä on rottia. Itse ajattelin niiden olevan jotain vesimyyriä tai muille vastaaville kuuluvia jälkiä. Toiset kai sanoo niitä vesirotiksi. Mies kyllä vakuutti, että ovat ihan oikeita rottia. Kauhistuttaa, sillä itse asumme pellon toisella laidalla.  Lumihangessa kulki ihan selviä polkuja ja ne johtivat sillan alle, purolle sekä toiseen suuntaan viljelypalstan reunalla oleviin pusikkoihin ja säilytyslaatikkoihin..hui.

Moneen kertaan tallattu polku, pusikosta purolle.

Purossa oli jäälauttoja, jonka päällä näkyi sorsan räpylän jälkiä ja sitten noita jyrisijän jälkiä.

Rantaveteen ja pusikkoon oli heitetty iso kasa leivänmuruja ja -palasia. Arvata saattaa, että ne eivät loppujen lopuksi menekään pullasorsille, vaan rotille ja haaskalinnuille. Rottia pesii kaupunkimaastossa entistä enemmän ja ne vaan lisääntyvät, kun ihmiset jättävät niille ruokaa luontoon.

Lisää jälkiä ja leivänpalasia veden äärellä. Yhtään sorsaa ei ollut näkyvillä, mutta en kyllä onnistunut näkemään niitä jyrsijöitäkään. Toden totta, olisin voinut kyllä mennä kerrankin aika vauhdilla muualle, jos olisin nähnyt.

Aivan puron rantaviivassa näkyy noita käpälän jälkiä. Siitä kulkee niiden polku ja pesiä näytti olevan pusikoissa ja rannan onkaloissa ja puunrunkojen lomissa.

Kohta kun kevät saa, niin muonaa löytyy taas viljelypalstoiltakin.

Toivottavasti eivät lähde vaeltamaan taloamme kohti...Tosin olen kyllä nähnyt ison rotan, naapuritalon rapun edessä, jossa pari kollikissaa sitä vainusi. Täältä voi käydä etsimässä muita jälkiä.

Niitä aurinkopäivän kauniimpia kuvia laitan sitten ihan erikseen.