Tarinamaantain 54. aihe on tällä kertaa: Suklaa

Suomalaiset syövät seitsemän kiloa suklaata vuodessa, ja varsinainen sesonki lähestyy. Tämän kaksiviikkoisen aiheen on kehittänyt Kaisa

Kuva-aihe on:

2089844.jpg


Suklaasta tuli mieleeni oppikoulun kolmas luokka, jolloin pojat keksivät kaikenlaista pientä jäynää tyttöjä kiusoitellakseen. Luokallani on tummahiuksininen poika, joka oli omalla tavallaan suloinen, mutta hänellä oli tapana aina silloin tällöiin kiusoitella minua. Tiedä sitten mitä sen takana oli...Oliko jotain ihastumisen kaltaista vai vaan poikien leikkiä?
Vanhan koulumme pihapiiri oli ns. porttikongi, jossa koulun oppilaat viettivät neljän talon välissä olevassa pienessä pihapiirissä välituntiaan. Välitunnin päättyessä menimme kakki luokittain jonoihin ja välitunnin valvojana oleva opettaja ohjasi oppilaat jonojärjestyksessä koulurakennukseen.
Siinä vuoroamme odotellessa, tämö kyseinen poika eliTimo seisoi takanani ja kutsui minua nimeltäni. Kun käänsin päätäni ääntä kohti, niin sain tahmaisen, suklaakuorrutteisen banaanipusun keskelle naamaani. Vieläkin...noin neljänkymmenen vuoden päästä muistan, että sain Timolta "suklaapusun" keskelle naamaa....ja tietenkään ei ollut taskussa nenäliinaa, jolla olisin voinut naamastani suklaisen banaanimössön pyyhkiä pois. Olisinpa sen silloin keksinyt....olisi saanut nuolaista sen suklaisen töhnän siitä kasvoiltani.
Joskus muistelen näitä hassuja kouluaikoja ja mietin mitä tuollekin pojalle mahtaa kuulua. Soitin hänelle joskus kymmenen vuotta sitten, järjestäessäni luokkatapaamista. Ihmettelin, että puhelimeen vastasi hyvin korrekti...asiallinen mies, joka ei turhia puhellut. Eipä olisi uskonut, että oli sama henkilö kyseessä kuin neljäkymmentä vuotta sitten.
Taitaa tuo suklaa jostastain kumman syystä kohdistua monesti aina ihastuksiin tai ensirakkauksiin.